»Seis!» kielsi lady Lenore. »Te ette ole sanonut minulle nimeänne — tiedätte minun.»
»Nimeni on Jasper Adelstone», vastasi mies. »Saatanko teidät kartanoon?»
»Ei, ei», esteli lady Lenore. »Menkää, olkaa hyvä!»
Jasper kumarsi ja poistui hänen luotaan, mutta ei mennyt kauemmaksi, ennenkuin lady Lenore oli päässyt portista yksityispuiston alueelle ja kadonnut näkyvistä.
Loordi Trevorne souti Stellan joen poikki, eroten sitten hänestä. »Hyvää yötä, armaani!» hän kuiskasi. »Pian tapaamme. Näen sinut huomenna. Hyvää yötä! Viivyn täällä, kunnes olet päässyt maantielle; sitten olet turvassa.» Hän syleili Stellaa ja päästi hänet menemään, jääden itse rantaäyräälle katselemaan häntä.
Stella riensi niittyjen poikki, saapuen hengästyneenä tielle. Hän pysähtyi hetkiseksi ehtiäkseen rauhoittua ja lähti sitten kävelemään kotiporttia kohti. Samassa astui hoikka nuorukainen varjosta hänen eteensä. Häneltä pääsi pieni huudahdus, ja hän nosti katseensa. Kuun valo lankesi hänen edessään oleville kasvoille. Ne olivat samat kuin miniatyyrissä. Samat kasvot, vaikka muuttuneina poikavuosista nuoruusikään.
Siinä oli »Frank».
XVIII.
Ne olivat samat kasvot, jotka Stella oli nähnyt miniatyyrissä, muuttuneina lapsesta nuorukaiseksi. Samat siniset, avoimet, luottavaiset, naiselliset silmät, sama kultainen tukka, joka kiertyi lyhyihin kiharoihin, sensijaan että olisi valunut olkapäille kuten kuvassa, sama hymyilevä suu, jonka alahuulessa oli pieni heikkouden piirre. Miellyttävät, pikemminkin somat kuin kauniit kasvot, jotka olisivat paremmin sopineet tytölle kuin pojalle.
Stella tuijotti nuorukaiseen uskomatta omia silmiään. Hänen mieleensä välähti edellisen yön uni, ja hänen sydämensä alkoi äkkiä sykkiä rajusti, pelosta vaiko ilosta, sitä hän ei voinut sanoa. Kuka oli tämä poika, ja mitä tekemistä hänellä oli täällä? Hän nojasi porttiin, ikäänkuin paikka olisi ollut hänen omaisuuttaan ja hänellä olisi oikeus olla siellä. Stella astahti askeleen lähemmäksi, ja poika aukaisi hänelle portin. Stella meni sisään, ja poika kohotti hattuaan, niin että kuun säteet valaisivat hänen keltaisia hiuksiaan, ja hymyili hänelle, samaan tapaan kuin lapset hymyilevät, yksinkertaisen, avoimen ihailevasti.