»Ei; en tiedä», selitti Frank. »En ole ollut täällä tätä ennen.»
»Frank on ollut koulussa», huomautti herra Etheredge rauhallisesti. »Sinun on toimittava oppaana.» Sen sanottuaan hän nousi tuoliltaan ja meni ikkunan ääreen.
Stella soitti kelloa, pyöritti nojatuolia korkeammaksi ja nouti vanhuksen piipun, puuhaillen hänen ympärillään huomaavaisen hellästi. Poika katseli häntä yhtä tarkkaavasti kuin ennenkin. Sitten Stella palasi tuolilleen ja otti esille käsityön.
»Et kai aio työskennellä enää tänä iltana?» kummasteli Frank, nojaten kyynärpäänsä pöytään ja päänsä käsiinsä.
»Tämä on vain uskottelua», vastasi neito. »Etkö muista vanhaa sanaa laiskuudesta?»
Frank hätkähti ja kalpeni. Stella ihmetteli, mikä hänen sanansa oli saattanut koskea poikaan, ja kiiruhti jatkamaan puhettaan.
»En osaa istua joutilaana tekemättä mitään. Osaatko sinä?»
»Kyllä, tuntikausia. Olen kamalan laiska. Mutta nyt minun on opittava paremmille tavoille; minun täytyy noudattaa sinun esimerkkiäsi. Aion lukea täällä ollessani — lukea ahkerasti, uskotko? Aloitanko jo tänä iltana?» kysyi hän, katsoen tyttöön melkein orjamaisen hartaasti.
»Älä toki vielä tänä iltana», vastasi Stella nauraen. »Olet varmaankin väsynyt. Tulit Lontoosta, eikö niin?»
»Niin; ja olen hieman väsynyt. Mieluimmin istuisin ja katselisin sinua, jollei se sinua vaivaa.»