»En tiedä», kuului vastaus.
»Toivoakseni tapaamme toisiamme usein», jatkoi Adelstone. »Minä asun pappilassa.»
»Kiitos!» vastasi Frank, mutta ei erikoisen riemastuneesti.
»Nyt minun on lähdettävä», sanoi Jasper, nousten seisomaan. »Hyvää yötä!» Hän puristi Stellan kättä kumartaen. Sitten hän kääntyi poikaan päin. »Niin», lisäsi hän, pitäen hentoa kättä tiukasti omassaan, »meidän täytyy olla paljon yksissä, teidän ja minun.»
Sitten hän poistui, ja kun hän katosi näkyvistä, pääsi Frankilta helpotuksen huokaus.
Stella katsahti häneen. Hän seisoi yhä vieläkin samassa asennossa kuin
Jasperin puristaessa hänen kättään, katsellen viimemainitun jälkeen.
Hänen kasvoillaan oli omituinen ilme, joka herätti Stellan huomiota.
»No?» virkkoi Stella hymyillen.
»Onko totta», kysyi poika, »että hän on setäni läheinen ystävä?»
»Luulen niin», vastasi Stella.
»Entä sinun?» jatkoi Frank kiihkeästi.