»Frank on paras poika maailmassa», sanoi Stella pontevasti.
Leycester nyökkäsi päätään. »En tietänyt, että herra Etheredgellä on poika — onko se hänen?»
»Kyllä; en minäkään tietänyt, mutta hän on oikein hyvä.»
»Frank», alkoi loordi, kääntyen katsomaan taakseen — »ettehän pahastu vaikka puhuttelen teitä niin? Sillä kohdalla, missä olin onkimassa, on hauki liikkeellä; näin sen puoli tuntia sitten. Huvittaisiko teitä koettaa saada se?»
Frank vetäisi heti airot vedestä.
»Se sopii», sanoi Leycester, soutaen veneen maihin. »Onkeni on siellä täydessä kunnossa. Te kai jäätte veneeseen, Stel— neiti Etheredge. Soutelemme hiljalleen, kunnes Frank on saanut kalansa.»
Frank hyppäsi rannalle ja juoksi sille paikalle, johon Leycester oli jättänyt onkensa, ja viimemainittu souti muutamia vetoja vastavirtaan. Sitten hän antoi airojen levätä, kumartui eteenpäin ja tarttui Stellan käteen.
»Hän näkee sinut», hätäili Stella punastuen.
»Eikä näe», väitti Leycester, kumartuen syvempään, kunnes hänen huulensa koskettivat tytön kättä. »Stella, tahdon keskustella kanssasi hyvin vakavasti. Sinun täytyy luvata, ettet vihastu minuun.»
»Onko se niin vakavaa?» kysyi Stella, hiljaisella, kuhertavalla äänellä, jota nainen käyttää puhuessaan rakastamalleen miehelle.