»Mitä tarkoititte sillä, että piditte ruusun?» kysyi Frank.
Jasper naurahti pehmeästi. »Ah, nyt ymmärrän!» hän virkkoi nyökäyttäen
päätään. »Ymmärrän. Piditte meitä silmällä — ikkunasta kenties, niinkö?
Ja kuten niin monet muut syrjästäkatsojat luulitte pilaa todeksi!
Hillitön poika!»
Frank katsahti Jasperin kalpeihin, hymyileviin kasvoihin ja sitten
Stellaan, jonka pää oli painuksissa. »Onko se totta?» hän kysyi
Stellalta muitta mutkitta.
»Jopa jotakin!» kummeksi Jasper moittivasti. »Eikö tuo ole hieman karkeaa? Mutta minun on annettava sinulle anteeksi. Ja se onkin minulle helppoa, rakas Frankini, kun muistan, että äkillinen hyökkäys johtui halusta puolustaa neiti Stellaa! Mutta nyt olette minulle ruusun velkaa. Menkää katkaisemaan se minulle, ja sitten olemme ystäviä — hyviä ystäviä, eikö niin?»
Frank väistyi syrjään hänen otteestaan ja jäi seisomaan silmäillen häntä epäluuloisesti.
»Ettekö tahdo?» kysyi Jasper. »Ettekö vieläkään ole varma siitä, ettei kaikki sittenkin ollut vakavaa totta? No sitten otan ruusun itse. Saanko?»
Stella nyökäytti päätään, ja Jasper meni erään pensaan luokse, katkaisi huolellisesti punaisen ruusun ja kiinnitti sen takkiinsa. Sitten hän leikkasi vielä toisen ja ojensi sen hymyillen Stellalle.
»Kelpaako tämä sen sijasta, jonka poika tyhmyydessään tuhosi?» hän sanoi nauraen.
Stella olisi mielellään antanut kieltävän vastauksen, mutta Frank tarkkasi häntä. Hän otti kukan vastahakoisesti vastaan. Jasperin silmät välähtivät voitonriemuisesti; sitten hän laski kätensä Frankin olalle.
»Rakas Frankini», hän puhui lempeästi, »teidän täytyy hillitä äkkipikaista luontoanne. Muuten voitte jonakin päivänä tehdä jonkun rikoksen ja joudutte vankilaan saatuanne, kuten sanotaan, kuusi kuukautta kuritushuonetta, ikäänkuin olisitte tavallinen varas — tai väärentäjä!» Kun pilkkasanat luiskahtivat ohuilta, hymyileviltä huulilta, hätkähti Frank ja hänen kasvonsa kävivät kalmankalpeiksi. »Ja nyt olette pahoillanne», jatkoi Jasper, katsoen häntä silmiin. »Tehän laskitte äsken vain leikkiä, niinhän? No, poika-kulta, teillä on sydän kädessä! Mutta jos todella haluatte pyytää minulta anteeksi, niin voitte sen tehdä.»