»Pelaammeko yhtä puolta?» ehdotti Lenore. »Tunnemme toistemme pelitavan niin hyvin.»
»Se sopii.» Samalla koetti loordi Grayford taskuaan.
Peli alkoi. Pelaajat olivat taitavia ja tasaväkisiä, ja loordi
Grayford, jonka mielipelit olivat biljardi ja tennis, viehättyi
pian. Hän lämpeni, riisui takkinsa ja heitti sen nurmikolle. Lady
Lenore vilkaisi sinnepäin ja vaihtaessaan sitten pian paikkaa loordi
Grayfordin kanssa irroitti rannerenkaansa ja viskasi sen takille.
»Jalokivikoristeet ovat liikaa tennispelissä», hän sanoi vienosti naurahtaen.
Kaikki neljä olivat innostuneita pelaajia, jos lady Lenorea voitiin pitää innostuneena mihinkään, ja peli kehittyi vilkkaaksi.
»Me voitamme!» huudahti loordi Grayford, hien valuessa pitkin hänen kasvojaan, kiintyneenä peliin koko sieluinensa ja unohtaen tyyten kirjeen.
»Niin minäkin luulen», myönsi lady Lenore; mutta samassa hän teki harhalyönnin.
»Kuinka se kävi?» tiedusti loordi Grayford.
»Se oli mailan vika», puolustautui lady Lenore. »Se on hieman liian raskas. Se alkaa aina tuntua liian painavalta, kun olen pelannut vähän aikaa. Kunpa minulla olisi toinen mailani!»
»Minä lähetän jonkun sitä noutamaan», esitti loordi Grayford innokkaasti.