Mutta yskä ei lähtenyt. Ja kun syksyinen sumu hiipi joesta vainioille, peittäen ne silmää viehättävään utuverhoon, paheni yskä. Mutta ei myöskään kaunis väri kadonnut pojan poskilta, minkä vuoksi Stella ei ollut kovin levoton.
Frank itse suhtautui vaivoihinsa äärimmäisen välinpitämättömästi. »Nautinko lääkkeitä?» hän sanoi vastaukseksi Stellan kyselyyn. »Kyllä, nautin kaikki mitä tohtori lähettää. Se ei ole erikoisen vastenmielistä, ja vaikka siitä ei nähtävästi olekaan minulle varsin paljoa apua, näyttää se tuottavan sinulle ja mainitulle tohtorille jonkinlaista tyydytystä, joten me kaikki olemme mielissämme.»
»Sinä et näy välittävän mistään», valitti Stella kerran, kun hän oli mennyt puutarhaan ja tavannut pojan, joka kädet ristissä rinnallaan nojaili porttiin ja katse tähdättynä kartanoon, mikä suuresti muistutti sitä hetkeä, jolloin hän oli ensi kerran nähnyt Frankin samana iltana kuin tämä saapui kotiin. »Miksi et mene onkimaan? Tai — tai — ratsastamaan? Sinä vain kuljeskelet puutarhassa tai vainioilla.»
Frank loi häneen omituisen katseen. »Entä sinä itse?» hän kysyi hitaasti, katsoen suurine sinisine silmineen Stellaa, jonka kasvoille vähitellen levisi puna. »Sinä et näytä välittävän mistään, Stel. Sinä et käy ongella, et — ulia etkä missään. Sinä vain kuljeskelet puistossa ja vainioilla.»
Stellan pitkät silmäripset painuivat alas, ja hän sai vaivoin pidätetyksi huokauksen. Pojan sanat olivat osuneet.
»Mutta — mutta», sopersi Stella epävarmasti, »minähän en ole poika.
Tyttöjen on pysyteltävä kotosalla ja huolehdittava tehtävistään.»
»Onko heidän liikuttava kuin unessa — ikäänkuin heidän sielunsa ja sydämensä olisivat irtaantuneet ruumiista?» intti poika, heiluttaen laihaa, kalpeata kättään hitaasti ilmassa.
Tytön huulet värähtivät, ja hän käänsi kasvonsa poispäin, mutta vain lyhyeksi tuokioksi; pian hän taaskin hymyillen katsoi Frankiin päin.
»Sinä olet vallaton, oikukas poika!» hän torui, laskien kätensä Frankin olalle ja silittäen hänen poskeaan. »Älä välitä minusta! Sinun on mentävä sisälle, Frank-kulta. Näetkö sumua; se panee sinut yskimään. Tule! Mennään sisään!»
Frank suostui mitään virkkamatta ja asteli hänen rinnallaan muutamia askelia, mutta pyysi sitten äänen väristessä: »Stella, salli minun kysyä sinulta yhtä seikkaa, vaikka olemmekin sopineet, ettemme mainitse loordi Trevornen nimeä. Oletko kuullut hänestä mitään? Tiedätkö, missä hän on?»