»En, mutta olen varma, että he kuitenkin tietävät, missä olen; Oliver on kihloissa Lilianin kamarineidon Jeanetten kanssa ja on epäilemättä kirjeenvaihdossa hänen kanssaan.»
Charlie katsahti häneen ja kysyi tyynesti: »Joko tämä alkaa sinua kyllästyttää, vanha veikko?»
»Ei, ei ollenkaan. Minun puolestani voidaan tätä pitkittää niin kauan kuin haluat. Jos sinä väsyt siihen, niin lähdetään pois. Charlie», lisäsi hän väkinäisesti, »pahaksi onneksi olet sidottu surun vaivaamaan mieheen. Minua vainoaa menetetyn onnen haamu, enkä pääse siitä eroon.»
Charlie katsoi ensin häntä ja käänsi sitten katseensa pois. »Kyllä tiedän», hän huudahti. »En ole virkkanut mitään, mutta kyllä tiedän. Niin, eikä se minua hämmästytä. Hän on kaunis tyttö ja sellainen, johon mies takertuu. Minua surettaa se kovasti, veikkonen. Eikö ole mitään toivoa saada kaikki oikealle tolalle.»
»Ei vähääkään», vastasi Leycester; »senvuoksihan olenkin niin hullu, kun pysyn kiinni siinä.» Hän nousi seisomaan ja alkoi astella edestakaisin, samalla kun hänen riutuneet kasvonsa punehtuivat. »Minä en voi — en voi pudistaa sitä itsestäni. Charlie, halveksin itseäni; mutta sittenkin, ei, ei, kun häneen kerran rakastuu, niin häntä rakastaa aina — loppuun asti.»
»Juttuun on tietysti sekaantunut toinen mies», arveli loordi Grayford. »Eikö mieleesi juolahtanut vääntää hänen niskojaan nurin? Ja jos hän on sama mies kuin luulen, tuo Jasper Adelstone-vintiö, niin minä olisin joka tapauksessa koettanut.»
Leycester pudisti päätään. »Se on paha juttu», sanoi hän lyhyesti; »sitä ei voi millään tavoin korjata. Minä menen nukkumaan. Mitä teemme huomenna?» hän lisäsi huokaisten.
Loordi Grayford tarttui hänen käsivarteensa ja pidätti häntä vähän aikaa. »Sinä tarvitset herätystä, Ley», hän vastasi. »Herätystä, juuri niin! Käydäänpä huomenna ratsaille ja annetaan mennä koko päivä, minne hyvänsä tai ei minnekään, se on samantekevää. Mennään, minne hevoset kykenevät.»
»Aivan kuten haluat», virkkoi Leycester, poistuen huoneesta.
Loordi Grayford kutsui Oliverin puheilleen. »Missä mainitsittekaan kreivin ja kreivittären olevan, Oliver?» hän tiedusti.