Leycester hymyili omituisesti, kääntyen äitinsä puoleen. Kreivitär ei virkkanut mitään, mutta hänen silmänsä kostuivat, kun hän laski kätensä poikansa olalle ja suuteli häntä.
»Rakas Leycester, onnittelen sinua!» huudahti Charlie, hykertäen käsiään ja säteillen riemusta. »Kunniasanallani, tämä on — tämä on onnellisin tapaus, mitä meille on pitkiin aikoihin sattunut!»
Leycester nojasi takan reunustaan, kädet selän takana, kasvot vakavina ja miettivän, melkein haaveilevan näköisinä. Hän teki uneksijan vaikutuksen. Kreivi herätti hänet. »Tämä on oikein hyvä uutinen, Leycester.»
»Olen kovin iloissani siitä, että se on sinulle mieleen, sir», vastasi
Leycester levollisesti.
»Enemmän kuin mieleeni, se riemastuttaa minua», huomautti hänen isänsä tyyneen tapaansa. »Minun on myönnettävä, että se merkitsee pitkäaikaisen toiveeni täyttymistä. Luotan — vielä enemmän, uskon — että tulet onnelliseksi. Jollet tule», lisäsi hän naurahtaen, »niin se on oma syysi. Lenore on kauneimpia ja viehättävimpiä naisia, mitä kohtalo on suonut minun tavata; äitisi — ja voin sanoa — minä itsekin olemme pitäneet häntä tyttärenämme. Se seikka, että hänestä sinun puolisonasi tulee oikea tyttäremme, tuottaa minulle hyvin paljon iloa. Onnenne tehdään kai täydelliseksi ilman enempää viivyttelyä?»
Leycester melkein säpsähti. »Tarkoitatko —»
»Tarkoitan avioliittoanne», keskeytti hänet kreivi, ihmetellen miksi hänen poikansa oli niin jäykkä ja kovin tuikea, »tietysti, tietysti avioliittoanne. Kuta pikemmin, sen parempi, rakas Leycester. On suoritettava valmistuksia, ja ne vievät aina aikaa. Jos saat Lenoren suostumaan siihen, että häät vietetään pian, niin minä pistäydyn heti Harbor & Harborilla — heidän toimistonsa hoitaa perheemme lakiasiat. Minun tuskin tarvinnee sanoa, että teen ilomielin kaiken voitavani saadakseni asiat hyvin sujumaan. Muistelen, että olet aina mielinyt erikoisesti skotlantilaista kartanoamme — sinä saat sen; ja mitä taas tulee kaupunkitaloon, no niin, jollet vielä ole katsonut itsellesi paikkaa, niin aukion varrella oleva talomme —»
Leycesterin kasvoille kohosi puna hetkeksi. »Olet perin hyvä minulle, sir», hän kiitti; ja ensi kerran oli hänen äänessään tunteellinen sointu.
»Joutavia!» vastasi kreivi sydämellisesti. »Tiedät, että olen valmis tekemään kaikkeni, mitä hyvänsä, taatakseni sinulle onnellisen tulevaisuuden. Keskustele kaikesta Lenoren kanssa!»
»Teen sen, sir», virkkoi Leycester. »Mutta nyt taidan mennä Lilianin luokse; hän odottaa minua.»