Aluksi Jasper tuijotti häneen tyrmistyneenä ja tarttui sitten hänen käsivarteensa. »Olet nähnyt hänet», hän sanoi, ei raa'asti, mutta hillityn raivoisesti. »Älä väitäkään vastaan!»
Sanoihin sisältyvä loukkaus palautti tytön jälleen tajuihinsa. »Kyllä», vastasi hän, katsoen värähtämättä miestä silmiin; »olen nähnyt hänet. Miksi en sitä tunnustaisi?»
»Niin; tunnustat kai myöskin, että olit juoksemassa hänen jälkeensä, kun minä — sinut pysähdytin. Myönnät sen, eikö niin?»
»Kyllä», myönsi Stella murhaavan rauhallisesti, »aioin seurata häntä».
Jasper päästi irti hänen käsivartensa ja painoi kätensä sydämelleen ikäänkuin vaimentaakseen sen tuskaa. »Sinä — sinä olet hävytön», sai hän vihdoin ähkäistyksi. »Tajuatko mikä päivä tänään on? Häittemme aatto; kuuletko — häittemme aatto!»
Stella vavahti ja nosti kädet kasvoilleen.
»Olitko suunnitellut tämän kohtauksen edeltäpäin?» kysyi Jasper katkeran pilkallisesti. »Myöntänet kai senkin. Pelkkää sattumaa saan kiittää siitä, etten tavannut sinua hänen sylistään. Niinkö? Kirous hänelle! Jospa olisin tappanut hänet, kun kohtasin hänet juuri äsken!»
Stellan luonto kuohahti, ja hän loi mieheen murhaavan halveksivan katseen. »Sinä!» hän äännähti.
Muuta hän ei sanonut, mutta se näytti riittävän tekemään Jasperin hulluksi. Hän seisoi hetkisen voimatta raivoltaan hengittää. Stellaan koski, kun hän näki kuinka toinen suuttui ja kärsi. Hänen mielialansa muuttui äkkiä; huudahtaen hän tarttui miehen käsivarteen.
»Oi, Jasper, Jasper! Sääli minua!» hän rukoili. »Sääli! Teet vääryyttä minulle ja vääryyttä hänelle. Hän ei tullut minua katsomaan; hän ei ole edes tietänyt, että minä olen täällä! Emme olleet puheissa keskenämme; mutta kun katselin häntä, kun näin kuinka muuttunut hän oli ja kuulin hänen huokaavan, niin tiesin, ettei hän ollut unohtanut, ja sydämeni riensi hänen luokseen. Minä — minä en aikonut virkkaa mitään, en seurata häntä; mutta en jaksanut pidättää itseäni. Jasper, ymmärräthän, että meidän avioliittomme on mahdoton! Sääli minua ja päästä minut vapaaksi! Oman itsesi tähden, päästä minut! Ajattele! Mieti! Mitä iloa voit toivoa? Minä — minä olen koettanut rakastaa sinua; mutta — mutta en voi! Koko elämäni on hänen! Päästä minut!»