»Mitä? Kamalako? Enpä tiedä — en tiedä.»
»Mutta minä tiedän», virkkoi Stella nauraen. »Entä sitten, mitä aioit sanoa?»
»Että Jasper Adelstone on mies, joka hellittämättä yrittää kunnes saavuttaa sen, mihin on mieltynyt.»
»Hauskaa kuulla», hymähti Stella avatessaan oven. »Hänen tähtensä toivon, ettei hän mieltyisi aurinkoon tahi Kuuhun!» Purskahtaen nauramaan hän sitten juoksi keittiöön, missä rouva Penfold odotti häntä salaamatta maltittomuuttaan.
Valkealla, puhtaaksi pestyllä pöydällä oli torttujen valmistukseen tarvittavat laitteet. Stella, joka itsepintaisesti tahtoi tehdä itsensä hyödylliseksi, oli houkutellut rouva Penfoldin opettamaan hänet niitä paistamaan. Aluksi oli tämä kelpo nainen vastustellut. »Te jauhoatte itsenne, neiti Stella, ja pilaatte setänne ruuansulatuksen, neiti, sen te saatte aikaan», oli hän selittänyt.
»Mutta jauhothan voidaan harjata pois, eikä sedän tarvitse syödä torttuja ja makeisia vähään aikaan. Kyllä minä ne syön, minä en välitä koko ruuansulatuksesta», oli Stella puolestaan vakuuttanut, ja rouva Penfold oli mukautunut.
»Pelkäsin teidän tehneen kaikki ennen tuloani, mutta te ette tahdo olla niin halpamainen, että pyrkisitte etuilemaan, ettehän?» sanoi Stella sitoessaan eteensä erittäin hauskan esiliinan.
»Tuo kaikki on hölynpölyä, neiti Stella», murahti rouva Penfold; »siihen ei ole tilaisuuttakaan.»
Jauhoisella kädellään Stella kohotti taikinakaulainta sankarimaiseen tapaan ja prinsessan ilme kasvoillaan. »Rouva Penfold», hän huudahti, »sellainen nainen, olkoon hänen asemansa mikä hyvänsä, joka ei osaa tehdä hillovanukasta tai omenatorttua, ei ansaitse englannittaren nimeä. Antakaa tänne hillo! Ei sentään! Eikö teidänkin mielestänne raparperi olisi mainiota muutteeksi? Kummastakohan setä pitää enemmän, hillosta vaiko raparperista? Taidanpa mennä kysymään häneltä itseltään.» Sitten hän pudotti pulikan — jonka rouva Penfold sai siepatuksi, ennenkuin se putosi lattialle — puisteli pois viidennentoista osan häneen tarttuneista jauhoista ja juoksi taiteilijan työhuoneeseen. »Setä! Olen tullut jättämään sinun ratkaistavaksesi raparperien ja mansikkahillon välisen paremmuuskilpailun; toinen on suloinen ja makea kielestä, mutta jonkun verran äitelä; toinen on raikas ja pirteä, mutta hieman hapan.»
»Voi taivahan taatto! Mitä sinä höpiset?» huudahti ällistynyt maalari, töllistellen tyttöön ihmeissään.