"Niimpä todella, kaikki kehoituksemme olivat turhat", lisäsi Arnold; "mutta tuollahan uutistalo onkin. Pietar-vanhus näkyy vitkailematta toimiin ryhtyneen".

Uutispaikka tarjosi vilkkaan näytelmän, sillä vaikka Ula oli vaan puolentuntia ennen meitä paikalle ennättänyt, olivat Boerit heti oivaltaneet vaaran uhkaavan läheisyyden ja kohta käyneet käsiksi suojellakseen itseänsä sitä vastaan. Tämä ei suinkaan ollut ensimäistä kertaa, kuin nuo karskit Hollantilaiset olivat pakoitetut vastustamaan rynnäkköä maan-asukasten puolelta, ja he ryhtyivät varustelemaan laager'ia eli vahvistettua leiripaikkaa taidolla ja joutuisuudella, jonka ainoastaan pitkällinen kokemus heinikoilla opettaa.

"Aivotte kai hakata ampumareikiä ja puolustaida huoneissa", huusin nähdessäni, että härjät olivat valjastetut raskaiden vankkurien eteen, niinkuin olisi n.s. trek eli poismuutto hankkeissa.

"Tuo metsä on liian lähellä asunnoita, voidaksemme niissä pysyä", vastasi Pieter-ukko levollisimmalla äänellä. "Se antaisi suojaa noille Tsululais-roistoille ja saattaisivatpa helpostikin sytyttää tuleen olkikatot päidemme päällä. Ei, meidän on pakko tehdä varustuksemme aukealle, likelle karjan kraal'ia, ja niin luullakseni voimme kelpo lailla vastaan ottaa Cetewayon parvikunnat".

Nähdessäni että tuo vanha Boortrekker[10] oli oikeassa ja luottaen hänen kykyynsä, heittäydyin alas ratsultani ja yhdyin edessämme oleviin töihin.

Ne toimet, joihin Pieter Dirksen jo oli ryhtynyt, osoittivat ihmeteltävää päällikönkykyä ja perinpohjaisia tietoja sen vihollisen tavoista, jonka kanssa olimme tekemisissä. Kohta sanani saatuansa hän oli pannut Henrik'in kokoilemaan heiniköillä kuljeskelevaa karjaa ja ajamaan sen kraal'iin, jossa muutoin aina yönsä vietti. Tämä aitaus oli noin puolen penikulman päässä asunnoista; ja kuuluipa meihin saakka sorkkien töminä, kun Kafferilaiset paimenet meluten ja huutain ajoivat elukat sisään. Sill'aikaa Pieter'in toiset pojat olivat ajaneet vetohärät kokoon ja valjastaneet ne vankkurien eteen, joihin oli ladottu kallisarvoisempia huone- ja tarvis-kaluja, runsas varasto muonaa, ja kaikki saapuvilla olevat aseet ynnä ampumavarat. Minulla oli kolme vaunullista omaa kalua, ikkunanpieliä, salvumiehen kapineita ja muita aineksia, joita tarvitsin asettaissani kotiani Eloya-vuoren juurelle. Pieni omaisuuteni oli jo silloin valmiiksi ladottu yhteen tuota likeistä siirtoani varten, ja koska olin otaksunut pitkän tien matkustettavaksi ilman vettä, oli tyhjä sammio pantu jokaiseen noista kömpelöistä vankkureistani. Älykkäällä huolenpidolla oli uutistalokas määrännyt vaimomäkensä niitä vedellä täyttämään; sillä arvattavasti vihollinen sulkisi meiltä pääsön sprint'in, lammikon luo, ja olomme riippuisi yksinomaisesti niistä vesivaroista, joita kanssamme olisimme kuljettaneet.

Huimalla kiljunnalla ja luikkinalla Hollannin, Englannin ja Tsulujen kielellä, pantiin härät valjaisin, ja raskaat vankkurit vierivät eteenpäin ruoskanläjäysten ja kirousten kaikuessa. Vrou istui vilkkaiden tyttöjensä keralla rauhallisena ja hiiskumatonna saviastioiden ja muun perhekaluston keskellä, jota oli kasattu heidän ympärilleen. Minna oli asettunut Dirksen'in naisten seuraan sekä näytti tyyneltä ja lujamieliseltä, vaikka kyllä vielä näkyi hänessä väsymyksen ja niiden vaivojen jäljet, joita vast'ikään oli kärsinyt.

Niiden lukiaini hyväksi, jotka eivät ole Etelä-Afrikan oloihin tutustuneet, tulee minun lausua muutama sana noiden vankkurien suhteen, jotka siirtolaisten kesken ovat käytännössä; sillä näistä ajokaluista oli aikomuksemme muodostaa varustus tulevaa rynnäkköä vastaan; ja Englantilaiset vaunut täytetyt heinällä tai muulla maantuotteella osoittavat aivan niukalta yhtäläisyyttä Kap'in vankkureiden kanssa.

Koska näiden viimemainittujen monessa tapauksessa on määrä kuukausia olla omistajansa ja tämän perheen kotina, ovat ne sangen ko'okkaita, tavallisesti noin 11 jalan pitkiä ja 4 jalkaa leveitä. Laidat ovat korkeudelleen 2 tahi 3 jalkaa ja niiden ylitse kohoaa katos eli kattotelineet, joiden päälle purjekangasta on piukoitettu, mikä suojaa matkustajaa ja hänen kapineitansa yhtä paljo kovalta kasteelta ja ankarilta sadeilmoilta, kuin auringon polttavalta helteeltä. Kapilaisten vankkurien sisusta on varustettu monenlaatuisilla laatikoilla, jotka ovat sijoitetut eri asentoihin sen mukaan kuin kokemus on osoittanut tarkoituksenmukaiseksi; mutta kuin aikomukseni ei ole ruveta laajemmin selvittelemään kysymyksessä olevaa ajokalua, vaan pikemmin ainoastaan antaa joku yleinen kuva sen ulkomuodosta, niin en tahdo luetella niitä tuhansia asioita, joita nää säiliöt sisältävät. Etelä-Afrikalaisten vankkurien asukkaat nukkuvat vuoteilla, jotka riippuilevat kattotelineiden kaarista, ja voipa vetää aika makeata unta näissä heiluvissa makuukammioissa. Vaunut ovat muuten kestäviksi, vaikka hatariksi raketut ja liikkuvat neljän valtaisen pyörän kannattamina.

Härät ovat ne juhdat, joita ilman poikkeusta käytetään Kap'in vankkureita vetämään, ja kahdentoista lukuinen valjakko on enimmissä tiloissa tavallinen, mutta saattaapa raskas kuorma vaatia kaksikin sen vertaa. Yksi pari härkiä valjastetaan kiinni tankoon eli keskiaisaan ja muut asetetaan pitkin nahkaista, trektow'iksi nimitettyä köyttä. Vaununkorien alapuolella keinuu telinerakennus, jonka on määrä kantaa patoja, kattiloita ynnä muuta kaikellaista kamsua, mitä niinmuodoin riippuu vaunujen pohjan ja maanpinnan vaiheella. Jokainen vähänkin vikkelä mies voi ryömiä Englantilaisten vaunujen alle näiden seisoessa; mutta Kap'in vankkurien suhteen on sellainen yritys mahdoton tuon äskenmainitun telinerakennuksen kautta, seikka, joka tekee ne ihmeellisen sopiviksi puolustus-tarkoituksiin.