"Sietämättömän järjetöntä tämä kaikki!" Rafael sanoi. "Meidän täytyy lähteä, Bran."
"Jätättekö meidät? Ettehän toki voi jättää vanhaa miestä tänne kuolemaan?"
"Miksikäs en jättäisi? Voisiko mitään parempaa hänelle tapahtua?"
"Ei mitään", mutisi upseeri ensi kerran suutaan avaten.
"Voi Jumalani, hänhän on minun isäni!"
"Entäs sitte?"
"Hän on isäni!"
"Entäs sitte?"
"Teidän täytyy hänet pelastaa! Teidän täytyy!"
Ja tunteittensa valtaamana hän tarttui Rafaelin käteen.