"Augustuksen pään nimessä, sen olen vallan unhottanut! Sano että — — — että rutto raivosi niin kauheasti satamakortteleissa, että pelkäsimme laivojen vievän tartuntaa keisarikaupunkiin — ja anna sitten niiden lähteä huomenna matkaan."
Kirjurin naama venyi hyvin pitkäksi.
"Uskollisuuteni sinua kohtaan vaatii minua huomauttamaan, vaikka sillä voisin herättää oikeutettua harmiasikin, että puolet laivoista ovat ilman lastia, sinun suurten viljanjakelujesi takia kahtena viime päivänä."
Orestes kirosi karkeasti.
"Ah, jospa tuolla roistojoukolla olisi vain yksi ainoa kurkku, jotta voisin antaa sille oksennuspulverin. No, silloin täytyy meidän ostaa enemmän viljaa, sillä hyvä."
Sihteerin naama kävi vielä pitemmäksi.
"Juutalaiset, korkea herra…"
"Mitä niistä?" karjasi onneton prefekti. "Ovatko ne ennättäneet ennen meitä?"
"Uutteruuteni avulla keksin iltapäivällä, että he ovat ostaneet ja lähettäneet pois kaiken viljan, minkä ovat saaneet käsiinsä."
"Sellaisia roistoja! Silloin on niiden täytynyt tietää Heraklianuksen tappiosta!"