Jumala tietää yhtä hyvin kuin te, jopa tuhannen kertaa paremmin, mitä vastaan teidän on taisteltava. Hän tietää sen — mitäpä Hän ei tietäisi? Rukoilkaa sentähden Häntä. Huutakaa Hänen puoleensa, että Hän tekisi teidän tahtonne Hänen oman tahtonsa kaltaiseksi, jotta te rakastaisitte, mitä Hän rakastaa, vihaisitte, mitä Hän vihaa ja tekisitte, mitä Hän toivoo teidän tekevän; näin tulette te varmaan huomaamaan todeksi, että ne, jotka koettavat tehdä oikein ja kuitenkin tietävät, etteivät he itse voi tehdä oikein, Jumala on johtava oikeaan.
National Sermons
Sana synti on kreikan kielestä suoranaisesti käännetty niinkuin se merkitsee eikä sen tarkotuksen mukaan, mihin se tähtää; ja se että jokainen harha-askel tuopi mukanaan rangaistuksen, on minulle paras sanoma ja antaa minulle toivoa sekä minua itseäni että jokaista ihmisolentoa varten, joka on ollut, joka on ja joka tulee, sillä minä näen heidät kaikki isällisen kasvatuksen alaisina lapsina, jonka kautta he oppivat tuntemaan ja käyttämään omia voimiaan Jumalan huoneessa, maailman kaikkeudessa, ja Jumalan työssä; ja siinä määrin kuin he oppivat tekemään tätä, saavuttavat he pelastuksen — tämä sana käännettynä: hengen hyvinvointi ja täydellisyys, joka samoin kuin ruumiin hyvinvointi palkitsee itsensä.
Letters and Memories.
Jos se ajatus, että teitä rangaistaan syntinne tähden, tulee murheena ylitsenne, niin murehtikaa syntiänne, vaan elkää sitä onnea, jota ne ovat estäneet. Kiittäkää ennemmin Jumalaa, että Hän pysähytti teidät ajoissa, ja muistakaa Hänen lupauksensa siitä, että Hän kohottaa meidät, jos otamme opiksi Hänen kurituksensa.
Letters and Memories.
Voi kuinka moni ymmärtämätön ihmisraukka, joka elää kurjuudessa ja häpeässä, jolla on paha omatunto ja murheellinen sydän, koettaa unhottaa syntinsä ja surunsa; mutta se ei kuitenkaan onnistu. Hän on sairaana ja väsyneenä synnistä. Hän on onneton ja tietää tuskin itsekään miksi. Hänen sydämessään on halu, kaipuu, nälkä johonkin parempaan. Silloin hän alkaa muistella taivaallisen Isänsä kotia. Vanhoja sanoja, joita hän oppi lapsuudessaan, vanhoja hyviä sanoja hänen katekismostaan ja Raamatustaan johtuu hänen mieleensä. Hän oli unohtanut ne, kenties nauranut niille hulluutensa päivinä. Mutta nyt tulevat ne esiin, hän ei tiedä mistä, aivan kuin sievät hengettäret, jotka liitelevät esille. Ja hän häpiää niitten edessä. Tuo vanha ja rakas opetus vetää nuhteita hänen tuntonsa eteen, ja lopuksi sanoo hän: »Suokoon Jumala, että jälleen olisin pieni lapsi; vielä kerran pieni viaton lapsi äitini sylissä! Ehkä minä olen ollut mieletön ja nuo vanhat sunnuntaikirjat olivat oikeassa. Minä olen kaikessa tapauksessa surkuteltava! Minä luulin olevani oma herrani; vaan kenties kun kaikki ympäri käydään, onkin Hän, josta luin noissa vanhoissa sunnuntaikirjoissa, minun Herrani. Kaikessa tapauksessa en minä ole oma herrani; minä olen orja. Kenties olen minä taistellut Häntä vastaan, Herraa Jumalaa vastaan, koko tuona aikana, ja nyt on Hän näyttänyt minulle, että Hän on voimallisin meistä kahdesta.»
Kun Herra on vetänyt ihmistä näin pitkälle, pysähtyykö Hän silloin? Ei, Hän ei jätä työtään keskentekoiseksi. Jos työ jääpi puolitiehen, silloin on pysähtymiseen meidän syymme, Hän ei pysähdy. Joka Hänen luokseen tulee, tulkoonpa sekavalla, tyhmällä taikkapa vielä jäykällä tavalla, sitä ei Hän suinkaan heitä ulos. Hän tekee heidät mahdollisesti vielä murheellisemmiksi parantaakseen heitä tuosta sekavuudesta ja jäykkyydestä; sillä Hän on lääkäri, joka ei koskaan lähetä potilasta pois luotaan tai anna hänen odottaa tuntiakaan.
National Sermons.
Tuo siunattu Augustinus tuli tuntemaan, ettei hän koskaan voisi voittaa omia syntiään tuumimalla itsensä kanssa eli jollain muulla tavalla, ennenkuin hän tuli tuntemaan Jumalan ja näkemään että Jumala on Herra. Ja kun hänen henkensä oli murtunut, kun hän näki olevansa hullu ja sokea — silloin tulivat esille ne vanhat sanat, mitä hän oli oppinut äitinsä helmoissa, ja hän ymmärsi että Jumala oli valvonut hänen tähtensä ja johtanut häntä; Hän oli sallinut hänen kulkea vääriä teitä ainoasti näyttääkseen hänelle kuinka hullua on kulkea väärillä urilla; Hän oli pitänyt huolta hänestä, kulettanut häntä, puhunut omantunnon kautta, houkutellut häntä takasin ainoan totisen onnen puoleen, aivan kuin rakastava isä menettelee uppiniskaisen, itsepäisen lapsen kanssa; ja hänestä tuli muuttunut ihminen. Johtakoon Jumala suuressa laupeudessaan meitä tähän siunattuun tilaan, silloin kun Hänen aikansa on. Ja jos Hän johtaa meitä siihen, ei se niin paljoa merkitse, tulemmeko siihen ilon vai surun kautta, kunnian tai häpeän kautta, Edenin puiston tai kuoleman varjon laakson läpi. Sillä mitä se tekee, jos lääke on katkera, kunhan se pelastaa elämämme?