National Sermons.
Teidän synnin tuntonne ei ole haaveilua; se on yksinkertasesti, luullakseni, varmuus tosiasioista. Mitä tulee teidän Kristuksen tykö auttamiseen, luulen minä etten voi viedä teitä yhtäkään tuumaa. Minä en voi nähdä mitään muuta toivoa kuin rukouksessa lähestyä Häntä itseään ja sanoa: »Herra, jos Sinä olet täällä, jos Sinä ollenkaan olet olemassa, jos tämä kaikki ei ole valhetta, täytä silloin kuuluisat lupauksesi, anna minulle rauha ja syntien anteeksi antamus ja tunto siitä, että joskin minä olen paha, Sinä kuitenkin rakastat minua vielä, vaikka sinä näet kaikki, ymmärrät kaikki ja sentähden pidät huolta kaikesta!»
Näin on minun pitänyt tehdä entisinä aikoina, vaatia Häntä ulkonaisessa pimeydessä ja yön hiljaisuudessa, kunnes olin odottamaisillani, että Hän julistaisi oman kunniansa ilmestymisellään, niinkuin Hän teki Paavalille ja Johannekselle; mutta Hän vastasi vain hiljaisella huminalla; se oli kuitenkin kylliksi.
Letters and Memories.
— — — Rakas ystävä, meidän elämän salaisuus on asettaa aikomuksemme ja luonteemme Hänen eteensä, joka ne on luonut ja huutaa: »Puhdista Sinä minut, ainoasti silloin tulen minä puhtaaksi. Sinä vaadit totuutta sydämen sisimmässä. Sinä tahdot opettaa minua ymmärtämään salattua viisautta.» Ps. 51:8,9. Mikä usko olisikaan perinpohjaisempi? Jos kerran on Jumala, joka alusta loi meidät, niin tottapa totisesti Hän, joka loi, voipi myöskin johtaa luotunsa oikeaan, jos se horjahtaa syrjään. Onko oppi uudesta syntymisestä ja uudistuksesta ihmeellisempi kuin luomisen tapahtuma?
Letters and Memories.
Mitä sanoo nuoruuden synneistä 130 Psalmi? »Jos Sinä, Herra, kostat synnit, Herra, kuka silloin pysyy? Kuitenkin on Sinun tykönäsi anteeksi antamus, että Sinua peljättäisiin.» Enkä minä tiedä, miten meidän paremmin on peljättävä Jumalaa kuin tekemällä työtä siinä erityisessä kutsumuksessa, minkä Hän on meille antanut, luottaen siihen että Hän antaa sen tulla meidän kanssaihmistemme hyödyksi, jos Hän kerran meitä työssään tarvitsee. Elä ole sentähden täynnä napinaa tai epäilystä, mutta tee vain se velvollisuus, mikä sinua lähinnä on.
Letters and Memories.
Niin, se on lohdutuksemme, se on toivomme, että Kristus, tuo suuri Auttaja, suuri Lääkäri, voipi vapauttaa ja tahtoo vapauttaa meidät vanhain syntiemme jäännöksistä, meidän omain erehdystemme seurauksista — ei yhtäkkiä, ei ihmeen kautta, vaan pitkällisen kasvatuksen kautta. Se on ehkä parempi meille, ettei Hän yhtäkkiä paranna meitä, sillä muuten kuvailisimme synnin olevan helpon asian, minkä voimme heittää pois luotamme, milloin tahansa meitä haluttaa, emmekä ymmärtäisi sen olevan sisällisen taudin, joka murtaa meidät ja hävittää, ja jonka palkka on kuolema. Sentähden on se niin, että koska Kristus rakastaa meitä, vihaa Hän meidän syntejämme eikä voi kärsiä niitä tai antaa meidän elää niissä, vaan tahtoo kurittaa niitä, ja Hän on niin armollinen ja rakkautta täynnä, että jatkaa kuritustaan, niin kauvan kuin varjo tai jäännöskään synnistä on meissä. Heittäytykäämme sentähden Kristuksen, tuon suuren Lääkärin käsiin ja rukoilkaamme Häntä parantamaan meidän haavoitetun sydämemme ja puhdistamaan turmeltuneen sielumme sekä jättäkäämme Hänen valtaansa, miten Hän sen tahtoo tehdä. Olkaamme tyytyväiset siitä, että meitä kuritetaan ja puhdistetaan. Antakaamme Hänen menetellä meidän kanssamme, niinkuin Hän parhaiten sopivaksi katsoo, niinkuin Hän muinaisina aikoina menetteli Davidin kanssa, jolle Hän antoi synnin anteeksi, vaan kuitenkin rankaisi lapsen kuolemalla. Antakaamme Hänen tehdä kanssamme, mitä Hän tahtoo, sillä Hän aina pyhän tahtonsa mukaan tekee meidät hyviksi ihmisiksi.
All Saints’ Day Sermons.