Minun uskoni on, että Jumala tahtoo rangaista (eikö Hän ole jo rangaissut) jokaisen väärän teon, minkä olen tehnyt, ellen minä kadu — s.o. ellen muuta käytöstäni siinä suhteessa; ja että Hänen helpoin lyöntinsä on kyllin kova murtamaan luut ja ytimet. Mutta en tahtoisi sanoa kenestäkään ihmisolennosta, jonka olen nähnyt tämän maan päällä, ettei heillä ole mitään toivoa tai että jos he vanhurskaan rangaistuksen katkerissa tuskissa avaisivat silmänsä ja näkisivät oman mielettömyytensä ja muuttaisivat mieltään, niin ei sittekään Jumala tahtoisi anteeksi antaa heille; en koko maailman ja sen hallitsijain vuoksi tahtoisi niin sanoa. Minä en ole koskaan nähnyt yhtään ihmistä, jossa ei olisi ollut jotain hyvää, ja minä uskon Jumalan näkevän sen hyvän paljoa selvemmin ja rakastavan sitä paljoa syvemmin kuin minä voin; sillä Hän itse istutti sen ihmiseen, ja sentähden on oikein uskoa, että Hän tahtoo kasvattaa ja vahvistaa sitä hyvää ja kurittaa ihmistä, jolla se hyvä on, kunnes hän tottelee sitä, rakastaa sitä ja antautuu sille; minä en epäile että semmoinen ihminen, jos hän ei ole kasvatettu ja on hidas, pitää semmoista kuritusta kauheana, ja se onkin sitä parempi hänelle. Enempää en voi sanoa.
Letters and Memories.
Jos ihminen todellakin uskoisi olevansa Isän kasvatuksen alainen lapsi, uskoisi hän kaiken, mikä tapahtuu, olevan osan tätä kasvatusta. Ja semmoinen ihminen, joka rukoilisi näin ja tekisi työtä tähän suuntaan ja pitäisi johtotähtenään tätä: »Isä meidän, pyhitetty olkoon Sinun nimesi, lähestyköön Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi niin maassa kuin taivaassa», ja joka rukoilisi jokapäivästä leipäänsäkin siitä syystä eikä mistään muusta, minä uskon hänen tulevan kokemaan, että itserakkaus ja itsekkyys kuolee pois hänestä ja toimellinen hyväntahtoisuus kasvaa sijaan. Hän tulisi huomaamaan, että kärsityt surut ja ohi menneet lankeemiset näkyisivät odottamatta koituvan hänelle käytännölliseksi hyödyksi ja sitä tehden muillekin, ja riemukseen hän huomaisi, että hänen Isänsä oli kasvattanut häntä, vaikka hän kuvaili kasvattavansa itseään; eikä hän saisi aikaa eikä tilaisuutta vaivata päätään etsimällä vaikuttimia toimiinsa; mutta hän yksinkertasesti tekisi, mitä hänen eteensä tulisi hänen voimillaan tehtäväksi.
Letters and Memories.
Menkäämme eteenpäin! Jumala johtaa meitä; vaikka me olemme sokeat itsessämme, olisimmeko siltä arkoja seuraamaan? Minä en näe tietäni enkä välitä siitä; mutta minä tiedän, että Hän näkee oman tiensä, ja että minä näen Hänet ja että minä en voi uskoa Hänen kaikista meidän synneistämme huolimatta tahtovan unohtaa armollisia lupauksiaan. »Jotka Häntä katsovat, heidät valaistaan; heidän kasvonsa ei tule häpeään.» Ps. 34:6.
Minä tiedän olevani kurja, vaikeroiva, hidas, petollinen, uskoton olento, jolla on vaikea rukoilla; mutta minä tiedän senkin että on olemassa Yksi, joka johtaa minua ja jouduttaa minua, kun en antaisi johtaa itseäni, joka on antanut ja joka tahtoo antaa minun kulkea Hänen teillään ja tehdä Hänen töitään, ja sen tekee Hän joko miellyttävillä tai vastenmielisillä keinoilla.
Letters and Memories.
Ole hyvässä turvassa! Kun jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestaan, pelastaa hän sielunsa, niin että se elää — eikä hänen syntiään ja pahuuttaan enää muistella. Kuinka suuri sinun syntikuormasi voipi olla (jos voidaan puhua mistään mitasta hengellisessä), en minä tiedä. Mutta sen minä tiedän, että niin kauvan kuin pidät syyllisyytesi tunnon hereillä ajatuksissasi, olet sinä vanhurskautettu Hänen ajatuksissaan; niin kauvan kuin sinä asetat synnit Hänen kasvoinsa eteen, heittää Hän ne selkänsä taakse.
Letters and Memories.
Tämä on evankeliumi, suloinen sanoma langenneille ihmisille, että Jumalan istuimella istuu yksi Ihminen, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä; että maailman kohtalo ja kaikki, mikä siinä on, auringon ja tähtien kohtalo, kuningasten ja kansakuntain kohtalo, jokaisen publikaanin ja porton kohtalo, niitten kohtalo, jotka ovat kuolemassa ja tuonelassa, kaikki riippuu Jesuksen pyhästä sydämestä, siitä sydämestä, joka itki Hänen ystävänsä Latsaruksen haudalla; siitä sydämestä, joka itki Jerusalemin tähden; siitä sydämestä, joka sanoi siunatulle Magdalenalle, tuolle syntiselle naiselle: »Mene rauhassa, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut»; siitä sydämestä, joka suree jokaisen syntisen ja eksyväisen sielun tähden koko Jumalan maan päällä ja huutaa kaikille: »Miksi pitäisi teidän kuoleman, sinä Israelin huone? Sillä en Minä ollenkaan iloitse hänen kuolemastaan, joka kuolee, sanoo Herra, Herra; sentähden kääntykää, ja te saatte elää.» Hes. 18:31,32. »Tulkaa Minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, ja Minä tahdon teitä virvoittaa.» Mat. 11:28.