Monta on, jotka Jumalan armosta ovat itseensä saaneet jumalallisen janon korkeampaan elämään, jotka ovat tyytymättömiä itseensä, häpiävät itseään, joita tyydyttämättömät kaipaukset vaivaavat, vaikutukset, joita he eivät voi selittää, voimat, joita he eivät voi käyttää, velvollisuudet, joita he eivät voi täyttää, eksyttävät opit, joita he eivät voi saada selville; monta on, jotka tahtoisivat ilolla tervehtiä jokaista muutosta, vaikkakin mitä kauheinta, joka tekisi heidät jalommiksi, oikeammiksi, rakastavammiksi, hyödyllisemmiksi, selvemmiksi sydämessä ja terveemmiksi mielessä; ja jotka kuolemaa ajatellessa sanovat runoilijan kanssa: Elämää eikä kuolemaa minä etsin, elämää minun hermoni harrastavat, enempi elämää ja täydempää elämää minä tarvitsen. — Heille voimme sanoa, minkä Jumala on sanonut jo kauvan sitte: Olkaa hyvässä turvassa. Armolahjojaan ja kutsumistaan ei Jumala kadu. Rom. 11:29. Jos sulla on jumalallinen jano, tulee se varmaan tyydytetyksi. Jos te halajatte tulla paremmiksi miehiksi ja vaimoiksi, niin te varmaan tulette. Olkaa vain uskolliset näille korkeammille vaikutuksille; oppikaa toki olemaan halveksimatta ja tukahuttamatta tätä jumalallista janoa; taistelkaa vain edelleen, huolimatta erehdyksistä, huolimatta onnistumattomista yrityksistä, vieläpä huolimatta synneistä, joitten tähden teidän taivaallinen Isänne kurittaa teitä, vaikkakin Hän antaa anteeksi; huolimatta kaikista pettymyksistä taistelkaa edelleen. Autuaat olette te, jotka isootte ja janootte vanhurskautta, sillä te ravitaan. Mat. 5:6. Teille sanotaan tämä eikä turhaan: »Henki ja morsian sanovat: tule! Joka janoo, hän tulkaan, ja joka tahtoo, hän ottakoon elämän vettä lahjaksi.» Tim. 22:17.
Water of Life—Sermons.
Ihmisen sydän ja sielu tarvitsee enempi kuin »uskonnon», niinkuin on kirjotettu: »Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa». Ps. 42:3. Ihminen tarvitsee elävän Jumalan, joka pitää huolen hänestä, antaa anteeksi hänelle, pelastaa hänet hänen synneistään; ja Hänet olen minä löytänyt Raamatusta enkä mistään muualta, paitse elämän johdatuksista, joita Raamattu yksin selittää.
Letters and Memories.
Mitä oli Kristuksen elämä? Se ei ollut täynnä syvämielisiä tutkimuksia, hiljasia ajatuksia ja selviä näkyjä, vaan se oli elämää, täynnä taistelua pahaa vastaan; totisia, kauhistavia rukouksia ja taisteluita sisällisesti, alituista ruumiillista ja sielullista työtä ulkonaisesti; pilkkaa ja vaaroja, hämminkiä ja ankaria koetuksia ja katkeraa surua. Se oli Kristuksen elämä — se on melkein jokaisen hyvän ja suuren miehen elämä, kenestä vain olen kuullut. Se oli Kristuksen kalkki, josta Hänen oppilaittensa oli juotava yhtä hyvin kuin Hänen; se oli se tulikaste, jolla he olivat kastettavat samoin kuin Hän; sen oli oltava heidän uskon taistelunsa; se oli se murhe, jonka läpi heidän ja kaikkein muitten suurten pyhimysten oli mentävä taivasten valtakuntaan. Sillä se on varma että kuta kovemmin ihminen taistelee pahaa vastaan, sitä kovemmin paha taistelee vastapainoksi häntä vastaan; mutta se onkin varma että kuta kovemmin ihminen taistelee syntiä vastaan, sitä enempi on hän Vapahtajansa Kristuksen kaltainen, ja sitä ihanamman palkinnon hän saavuttaa taivaassa.
Village Sermons.
V.
EPÄILYKSEN, PIMEYDEN JA HELVETIN SYVYYDESTÄ.
»Herra, minun autuuteni Jumala! Minä huudan päivällä ja yöllä Sinun puoleesi. Anna minun rukoukseni tulla Sinun eteesi. Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on tullut liki tuonelaa. — Sinä olet minun painanut syvyyksien kaivoon, pimeyteen ja kadotukseen.» Ps. 88: 2—4,7.
»Jos minä vuoteeni tuonelaan rakentaisin, katso, sinä sielläkin olet. — Sillä ei pimeys sinun edessäsi pimitä, ja yö valaisee niinkuin päivä.» Ps. 139:12.