Ei ole mitään murhetta, mitä ihminen voipi maistaa, jota Jesus Kristus ei olisi täysin maistanut. Hän täytti surkeuden maljan ääriään myöten ja tyhjensi sen sakkaan asti. Hän maistoi kuoleman jokaisen ihmisen edestä ja painui alas kauhun ja häpeän ja kuolintuskan ja kuoleman syvimpään syvyyteen, ja mikä kaikista kauheinta oli, tuntien että Jumala oli hyljännyt Hänet, ettei ollut mitään apua eikä toivoa Hänellä taivaassa eikä maan päällä; sanalla sanoen Hän astui alas tuonelaan, vieläpä kaikkein syvimpään pimeyteen, missä ihminen hetkeksi tuntee, ettei Jumala ole hänelle mitään eikä hän mitään Jumalalle. Jesus suostui menemään siihenkin syvyyteen meidän edestämme. Kauheimman kaikista kiusauksista, josta David maistoi vain pisaran, kun hän huudahti: »Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun ylenannoit?» (Ps. 22:2), sen tyhjensi Jesus pohjaan asti meidän edestämme. Hän astui alas helvettiin meidän tähtemme ja voitti helvetin ja kuoleman ja tuon tuntemattoman maailman pimeyden ja nousi ylös jälleen kirkastettuna sieltä, voidakseen opettaa meitä olemaan pelkäämättä kuolemaa ja helvettiä; voidakseen tietää miten Hänen oli lohdutettava meitä kuolon hetkellä ja tuomiopäivänä, kun olemme sairasvuoteella tai jossain katkerassa häpeässä eli ahdistuksessa, kun valehtelija perkele uskottelee meille, että Jumala on tuominnut ja kadottanut ja hyljännyt meidät, ja kun kaikki tekemämme synnit nousevat eteemme ja tuijottavat meitä vasten kasvoja.
National Sermons.
Mitkä ikinä lienevätkään elämän ja kuoleman salaisuudet, on olemassa yksi salaisuus, jonka Kristuksen risti ilmoittaa meille, ja se on Jumalan ääretön ja ehdoton hyvyys. Anna kaiken muun jäädä salaisuudeksi, kunnes Kristuksen risti antaa sulle uskon kaikkeen muuhun. Uskon, sanon minä. Pahuuden, pelon ja kuoleman salaisuuksia ei Evankeliumi tahdo täydellisesti valaista meille, vaan se sanoo meille, että on nähty senkin salaisuuden voivan tulla valkeuteen; sillä Jumala itse on ottanut työkseen valaista sen; ja Kristus on osoittanut omalla menettelytavallaan, ettei mitään pahaa maailmassa ole Hänen, sillä Hän vihaa sitä, taistelee sitä vastaan, ja Hän soti sitä vastaan kuoloon asti. Risti sanoo: Usko Jumalaan. Elä sentähden kysele enää: »Miksi olet Sinä luonut minut tämmöiseksi?» Elä kysele enää: »Miksi pahalle käy hyvin maan päällä?» Elä kysele enää: »Mistä tulee tuskaa ja kuolemaa, sotia ja nälänhätää, maanjäristystä ja rajuilmaa, ja kaikkia niitä onnettomuuksia, jotka kaikkea lihaa kohtaavat?» Kaikki tarpeettomat kysymykset, kaikki tyytymättömät valitukset ovat tästä lähin poistetut Kristuksen kuoleman ja kärsimyksen kautta.
Kärsitkö sinä? Sinä et voi kärsiä enempää kuin Jumalan Poika. Onko sulla myötätuntoisuutta toisia kärsiviä kohtaan? Sinulla ei voi olla enempi myötätuntoisuutta heitä kohtaan kuin Jumalan Pojalla. Halajatko sinä saada heitä oikealle tielle, vapauttaaksesi heitä, vaikkapa palkkasi siitä olisi sinun oma veresi? Sinä et voi halata sitä innokkaammin kuin Jumalan Poika, joka toimeen pani halunsa työssä ja kuoli heidän tähtensä ja sinun tähtesi. Mitähän jos se työ ei olisi vielä loppunut? Mitähän jos paha vielä pitää puoliaan? Mitähän jos lääke ei ole vielä voittanut sairautta? Ole kärsivällinen, usko, toivo, kun seisot Kristuksen ristin juurella ja pidät siitä kiini, kuten sielusi ja ymmärryksesi niin hyvin kuin sydämesikin ankkurista. Sillä kuinka kieroon tahansa maailma meneekin ja näyttää menevän, on risti kuitenkin se ijankaikkinen merkki, että Jumala on niin rakastanut maailmaa, ettei säästänyt ainoaa poikaansa, vaan antoi Hänet mielellään sen edestä. Mikä tahansa muuten lieneekin epäiltävää, tämä on vähintäinkin varmaa, että Jumala on voittava, koska Jumala on hyvä; että pahan täytyy joutua tappiolle, sillä Jumala vihaa pahaa, jopa kuolemaan asti.
Westminster Sermons.
Kuinka voipi pohjaton syvyys, jos me siihen putoamme, tulla rapuksi ijankaikkiselle kalliolle? David sanoo meille: »Syvyydestä huudan minä Sinua, Herra!» Ps. 130:1. Hän huusi Jumalalle, — ei itselleen, ei luottanut oppiinsa, viisauteensa, lahjoihinsa — vaan hän huusi Jumalaa vetämään itseään ylös tästä syvyydestä. Ei hän turvautunut opinkappaleisiin, kirjoihin, kirkonkäyntiin, ei rakkaimpaan maalliseen ystävään, ei omiin kokemuksiinsa, uskonsa vakuutuksiin, muotoihin tai tunteisiin. Asia oli liika kauhea, niin ettei siitä voinut suoriutua tällä eikä millään muulla tavalla. Hän oli kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa yksin, ja äärimäisessä heikkoudessa, äärimäisessä sielun alastomuudessa huusi hän Jumalan itsensä puoleen. Se oli opetusta. Jumala otti kaikki pois häneltä, ettei hänellä olisi ketään muuta, kenen puoleen huutaisi, kuin Jumala.
Ja jokaisen ihmissielun kanssa käypi, kun se on syvyydessä, huutaen syvyydestä Jumalan tykö, samoin kuin kävi Moseksen kanssa, kun hän meni yksin Jumalan vuorelle ja paastosi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä maanjäristyksessä ja ukkosrajuilmassa ja kallioitten keskellä, jotka sulivat Herran edestä. Ja katso, silloin kun se oli ohi, puhui hän kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa, samoin kuin mies puhuu ystävänsä kanssa, ja hänen kasvonsa loistivat taivaallisesta valosta, kun hän tuli voittajana alas Jumalan vuorelta.
Good News of God — Sermons.
Kauhealla ristillä rukoili Kristus murhaajainsa puolesta: »Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät». Luk. 23:34. Tämä on se mielenlaatu, jonka monet ihmiset voivat saada pimeästä syvyydestä. Se mielenlaatu on: tuntea kaikkein edestä, tuntea kaikkein kanssa; iloita iloitsevain kanssa ja itkeä itkeväin kanssa; ymmärtää ihmisten koettelemuksia ja sietää heidän kiusauksiaan; asettua heidän asemaansa, kunnes näemme heidän silmillään ja tunnemme heidän sydämillään, kunnes emme tuomitse ketään ihmistä ja toivomme kaikkein puolesta; tulla oikein arvostelevaksi, kärsivälliseksi ja helläksi jokaista kohtaan, ketä tapaamme; ei halveksia ketään, ei joutua epätoivoon kenestäkään, koska Kristus ei halveksi ketään eikä joudu epätoivoon kenestäkään; katsoa jokaiseen, kenen tapaamme, rakkaudella, melkein säälillä, koska ehkä hekin ovat olleet alhaalla kauhujen kuiluissa tai joutuvat sinne joskus; nähdä omia syntejämme toisten synneissä, tuntea että mekin olisimme voineet tehdä, mitä he tekevät ja tuntea, niinkuin he tuntevat, siinä silmänräpäyksessä kuin Jumala hylkäisi meidät; antaa ja anteeksi antaa, elää ja antaa elää, samoin kuin Kristus antaa ja anteeksi antaa meille, ja elää meidän edestämme ja antaa meidän elää kaikista meidän synneistä huolimatta.
Good News of God.