Jos me uskomme, että Jumala kasvattaa ihmisiä, ovat kysymykset siitä, milloin, missä ja miten se tapahtuu, ei ainoasti tarpeettomat meille, vaan jos me otamme huomioon kuka on opettaja, ovat ne myös käsittämättömät; on kylliksi että uskomme Herralla ylitse kaiken olevan vaikutusvaltaa meihin kaikella tavoin.
Essaya
Ottamalla huomioon että me lopuksi tulemme totiseen, ylevään ja jumalalliseen elämään, joka on toimeliasta ja voimallista elämää, ei se niin paljoa merkitse, mitä merkillisiä ja väsyttäviä teitä eli minkä tuskallisen ja nöyryyttävän kehityksen kautta olemme saavuttaneet sen. Jos Jumala on rakastanut meitä, jos Jumala tahtoo ottaa vastaan meitä, niin alistukaamme rehellisesti ja nöyrästi Hänen lakinsa alaiseksi: »ketä Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa, ja jokaista poikaa Hän pieksää, ketä Hän omakseen ottaa».
All Saints' Day Sermons.
Minä luulen että viisain tapa kantaa surua ei ole se, että koettaa kantaa sitä — niinkauvan kuin ihmistä ei sen kautta estetä jokapäivästen velvollisuuksien täyttämisestä — vaan että antautuu surun valtaan kokonaan ja vapaasti. Kenties on suru lähetetty ottamaan haltuunsa meidät ja jos me tyhjennämme maljan pohjaan asti, löydämme sieltä kenties jonkin parannusaineen, jota emme löytäsi, jos rupeisimme parantelemaan itseämme tai antasimme toisten sitä tehdä. Jos me aivan yksinkertaisesti sanomme: »minä olen viheliäinen, minun tulee olla viheliäinen», silloin saamme ehkä kuulla äänen sanovan: »kuka muu teki sinut viheliäiseksi kuin Jumala? mitä muuta Hän sillä tarkoittaa kuin sinun parastasi?» Ja jos sinun sydämesi vastaa kärsimättömästi: »minunko parastani? en minä sitä halua, vaan minä haluan sitä, jota rakastan», niin vastaa ehkä ääni sisältä: »sinä saat molempia aikanaan».
Letters and Memories.
Kun kaikki ympäri käydään, ei elämän ongelma olekaan niin vaikea, sillä se selviää itsestään — paraimmassa tapauksessa piankin — kuolemassa. Tee mikä oikein on mahdollisimman parhaalla tavalla, ja odota loppua. —
Jos tämä maailma voipi olla viheriä ja kaunis huolimatta sodista, rutosta, onnettomuuksista ja luomakunnan kirouksesta, kuinka ihana silloin tuleva maailma lienee? Lohduttakaamme itseämme, niinkuin Paavali teki (paljoa vaikeampina aikoina) sillä, että nykyisen ajan vaivat eivät ole verrattavat siihen ihanuuteen, joka meille ilmestyy. Rom. 8:18,22. Ei ole oikein mainita sitä Raamatun paikkaa, missä puhutaan luomakunnan huokaamisesta ja tuskasta, mainitsematta toista, nim. ettei se kaukaa huokaa eikä tuskaile. Tahtoisiko äiti, joka on huokaillut ja tuskaa kärsinyt synnyttäessään lapsia maailmaan, hylätä nämä lapset, ettei hänellä olisi ollut näitä tuskia? Meidän tulee uskoa sen päivän tulevan, jolloin maailma ja jokainen ihmisolento siinä, joka todella on huokaillut ja tuskassa ollut, ei tahtoisi kärsittyjä tuskia olemattomiksi silloin vallitsevan täydellisyyden tähden; mutta silloin me katsomme takasin tähän elämään, samoin kuin äiti muistelee kärsittyjä tuskiaan suurella ilolla ja riemulla.
Letters and Memories.
Minä kirjoitan Teille, siksi että jokainen ihmisten osanoton ilmaus voipi tuottaa hiukan lohdutusta, joskaan se ei muuta olisi kuin muistuttaa semmoisia kuin Te, ett'ette ole yksin maailmassa. Minä tiedän ettei mikään voi korvata semmoista tappiota kuin Teidän on, puolison kuolemaa. Mutta vieläkin on rakkautta maailmassa Teidän ympärillänne; eikä hänen rakkautensa ole kuollut, se elää vielä tulevassa maailmassa Teidän tähtenne ja kenties Teidän kanssanne. Sillä miksi eivät he, jotka ovat pois menneet, jos he ovat menneet Herransa tykö, olisi todella lähempänä meitä eikä kauvempana meistä taivaallisessa maailmassa, jossa he rukoilevat edestämme, ja onhan mahdollista että heillä on vaikutusta meihin ja että he johtavat meitä moninaisella tavalla, josta emme täällä kuolevaisten vankilassa voi edes uneksiakaan?