Niin, elkää pelätkö uskoa että hän, jota Te olette rakastaneet, vielä on Teitä lähellä ja Te häntä lähellä, ja te molemmat Jumalaa lähellä, joka kuoli ristillä teidän tähtenne. Tämän enempää en minä voi sanoa. Mutta siinä on lohdutus, jos todella voipi saada sydämensä uskomaan sitä.
Letters and Memories.
– – – Kaikki mitä minä voin sanoa tästä lauseesta, Matt. 22:30 (avioliitosta tulevassa elämässä), on se ettei sillä ole mitään tekemistä minun ja minun vaimoni kanssa. Minä tiedän että kun kuolemattomuus minun suhteeni merkitsee samaa kuin personallisuus, tulevat minun tunteeni häntä kohtaan olemaan samat kuin nyt. Tämä tunne on kehittyvä aivan odottamattomalla tavalla; se voipi mahdollisesti ilmestyä semmoisissa muodoissa, jotka ovat hyvin eroovia tähän elämään kuuluvista pyhimmistä sakramenteista, pyhistä toimista, jotka Jumala on asettanut. Se ei minua ollenkaan huoleta. Minä luulen tämän yhdistyksen olevan kuolemattoman kuin minun oman sieluni, ja minä jätän kaikki hyvän Jumalan huostaan.
Eikö avioliitto ole jokseenkin kuin kuva taivaassa täydelliseksi tulevasta yhdistyksestä? Ja emmekö tule taivaassa jälleen yhdistetyiksi vielä syvemmillä siteillä? Varmaankin, sillä jos Herramme Kristus maan päällä rakasti muutamia enempi kuin toisia, miksi me emme rakastaisi samoin taivaassa, ja kuitenkin rakastaisimme samalla kaikkia?
Näyttääkö siltä kuin minä ala-arvoisena pitäisin maallista onnea? Ei! minä kohotan sitä, kun teen sen korkeamman yhdistyksen sakramentiksi! Eikö se ajatus anna vielä erikoisempaa nautintoa; eikö se revi pois piikkiä jokaisesta ruususta, ja tee jokaista mesimaljaa täysin siunatuksi varmuudeksi tässä elämässä, kun saapi tuntea että meillä on enempi odotettavaa, että kaikki rakkauden ilmaukset täällä ovat vain tulevan täydellisen yhdistyksen heikkoja varjoja, jos me vain täällä työtä teemme, ja teemme niin kuin omaksi autuudeksemme.
Letters and Memories.
Kauhea tunne on saada edelliseen sukupolveen sidotut juuret näennäisesti ylös revityiksi ja sanoa: »Nyt olen irti, minä seison omilla jaloillani ilman mitään vanhempaa perustetta, mihin voisin nojautua». Mutta semmoinen ihminen uskokoon, että Jumala on Abrahamin Jumala, ja että kaikki elävät Hänestä, ja että me emme seiso yksin tai omin apuinemme yhtä vähän kuin lapsena ollessamme äitimme rinnoilla.
Letters and Memories.
»Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat; sillä he lepäävät töistään, mutta heidän työnsä seuraavat heitä.» Ilm. 14:13.
He lepäävät töistään. Ohitse ja ijankaikkisesti loppuneet ovat kaikki heidän taistelunsa, pettymyksensä, erhetyksensä, taantumisensa, jotka tekivät heidät onnettomiksi täällä, koska eivät täydellisesti voineet tehdä Jumalan tahtoa. Mutta heidän työnsä seuraavat heitä. Se hyvä, mitä he tekivät maan päällä — se ei ole ohitse eikä ole loppunut. Se ei voi kuolla. Se elää ja kasvaa ijankaikkisesti, se seuraa heidän jälessään, kauvan sen jälkeen kuin he ovat kuolleet, ja kantaa hedelmää ijankaikkista elämää varten ei ainoasti heissä, vaan ihmisissä, joita he eivät ole koskaan nähneet ja vielä syntymättömissä sukupolvissa.