Good News of God — Sermons.
»Vähän ajan perästä ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä te näette minut; sillä minä menen Isän tykö», sanoi Herramme puhuessaan omasta kuolemastaan murheellisille oppilailleen. Joh. 16:16. Ja jos näin on Kristuksen kanssa, silloin on samoin myös niitten kanssa, jotka ovat Kristuksen omat ja joita me rakastamme. He ovat osalliset Hänen kuolemaansa ja sentähden myös osalliset Hänen ylösnousemiseensa. Uskokaamme tämä siunattu sanoma kokonaan ja olkaamme rauhassa. Vähän aikaa näemme heitä, ja vähän ajan kuluttua emme näe heitä. Mutta miksi emme? Siksi että he ovat menneet Isän tykö — kaiken elämän ja voiman, kaiken valon ja rakkauden lähteeseen ja alkuperään, että he saisivat elämää Hänen elämästään, voimaa Hänen voimastaan, valoa Hänen valostaan, rakkaudestaan — eikä varmaankaan turhan takia. Totisesti ei turhan takia. Sillä jos he seurasivat Kristusta täällä maan päällä eivätkä käyttäneet lahjojaan ainoasti itseään varten, jos he tulevat Kristuksen kaltaisiksi nähdessään Hänet semmoisena kuin Hän on, niin totisesti eivät he käytä lahjojaan itseään varten, mutta Kristuksen tavalla käyttävät niitä rakkaittensa hyväksi. He voivat varmaankin samoin kuin Kristus tulla ja mennä näkymättöminä. Samoin kuin Kristus voivat he kenties hengähtää rauhattomiin sydämiimme ja sanoa: »Rauha olkoon teille!» Eikä se ole turhaan — sillä mitä he tekivät meidän edestämme ollessaan vielä maan päällä, sen he voivat tehdä paljoa kokonaisemmin ollessaan taivaassa. He näyttävät jättäneen meidät ja me kenties itkemme ja murehdimme. Mutta se päivä on tuleva, jolloin harso otetaan pois silmiltämme ja me näemme heidät semmoisina kuin he ovat — Kristuksen kanssa ja Kristuksessa ijankaikkisesti — emmekä enää muista suruamme ilon tähden, että vielä yksi ihmisolento on tullut ainoaan totiseen, todelliseen ja ijankaikkiseen maailmaan, jossa ei ole tautia, ei epäjärjestystä, muutosta, katoovaisuutta eikä kuolemaa, sillä sehän, ei ole muu kuin Isän helma.
All Saints' Day Sermons.
Vaikka maallinen rakkaus näyttäsi meistä niin ihanalta, että kaikki muutos siitä tuntuisi muutokselta huonompaan päin, tulemme kerran toiseen kokemukseen. Mitä vaatii järki (ja usko, joka on näkymättömän maailman järki) meiltä muuta kuin että teemme sen johtopäätöksen, että jos on jotain muutosta rakkaudessamme, on se totisesti paljoa parempaan päin?
Letters and Memories.
Mitä muuta on totinen ijankaikkinen elämä — Jumalan ja Kristuksen elämä — muuta kuin elämää rakkaudessa, elämää täysin toimellisessa, uhraavassa hyvyydessä, joka on kaikkien kokonaisten olentojen ainoa totinen elämä, joko maan päällä tai taivaassa — taivaassa yhtä hyvin kuin maan päällä. Kuvitelkaa mielessänne enkeleitä ja pyhiä taivaassa (sillä jokaisella lienee jonkinlainen käsitys heistä), ja koetelkaa kuvailla, mitä teidän rakkaimpienne sielut siellä haudan tuolla puolen nyt toimivat; mutta muistakaa että jos hurskaat taivaassa elävät ijankaikkista elämää, elävät he varmaan hyödyllistä elämää, joka on täynnä rakkautta ja hyviä töitä.
On niitä, jotka uskovat semmoista, mitä me olemme kovin taipuvaiset unohtamaan, nimittäin että ijankaikkinen elämä ei voi olla itsekästä eikä tyhjää elämää, jota vietetään ainoasti itse olemalla onnellisia. He uskovat etteivät hurskaat taivaassa ole toimettomia, vaan että he ijankaikkisesti ihmiskuntaa auttavat, ja tekevät tarvitseville sieluille kaikellaisia hyviä palveluksia. Minä en ymmärrä, miksi he eivät olisi oikeassa. Sillä jos hurskasten halu oli tehdä hyvää maan päällä, kuinka paljoa, enemmän heillä on se hyvä halu taivaassa. Jos he auttoivat kärsiviä ihmisraukkoja ja lohduttivat murheellisia täällä maailmassa, kuinka paljoa halukkaampia he ovatkaan auttamaan ja lohduttamaan heitä nyt, kun heillä on ijankaikkisen elämän täysi voima, täysi vapaus, täysi rakkaus ja into. Jos Jumalan rakkauden tuli lämmitti ja pehmensi heidän sydämiään täällä, kuinka paljoa enempi siellä! Jos he elivät Jumalan rakkauselämää täällä, kuinka paljoa enempi siellä, Jumalan istuimen ja Kristuksen kasvoin edessä!
Ja jos joku tahtoo sanoa, että hyväin ihmisten sielut taivaassa eivät voi auttaa meitä, jotka olemme täällä maan päällä, vastaan minä: Milloin olette nousseet ylös taivaaseen saamaan selkoa siitä? Jos te joskus olisitte olleet siellä, olkaamme varmat että teillä olisi parempia tietoja tuotavana meille kuin tämä, että ne, joita olemme kunnioittaneet ja rakastaneet maan päällä, ovat menettäneet voimansa, joka heillä täällä oli lohduttaakseen meitä, jotka taistelemme täällä alhaalla.
Ei, me tahdomme uskoa — mitä jokainen, joka kadottaa rakkaan ystävän, on ennemmin tai myöhemmin uskova, — että ne, joita olemme kunnioittaneet ja rakastaneet, ovat kuitenkin hengessä meitä läsnä, vaikkakin ovat pois otetut silmäimme edestä; että he vielä taistelevat puolestamme heidän Herransa Kristuksen lipun ympärillä ja vielä tekevät työtä meidän edestämme Hänen rakkauselämänsä voimassa, samoin kuin he elävät Hänessä ja Hänestä ijankaikkisesti.
Tosin emme tarvitse rukoilla heitä, ikäänkuin he tahtoisivat auttaa meitä heidän oman tahtonsa perustuksella. He tekevät Jumalan tahdon eikä omansa, kulkevat Jumalan asioilla eikä omillaan. Meille on kylliksi, jos rukoilemme Jumalaamme ja Isäämme itseään. Ja mitä on meidän rukoiltava? »Isä, Sinun tahtosi tapahtukoon niin maassa kuin taivaissa!»