"Ken sinä olet? Oletko mahtava Herakles, joka tulet ryöstämään meidän puutarhaamme ja viemään pois kultaiset hedelmämme?" Ja Perseus vastasi:
"En ole mahtava Herakles, enkä halua teidän kultaisia hedelmiänne. Sanokaa vain minulle, ihanat nymfit, mistä tie kulkee Gorgon luo, jotta voisin jatkaa matkaani ja surmata hänet."
"Älähän toki, älähän töki, kaunis poika; tule tänne puutarhaan kanssamme tanssimaan ihmepuun ympärillä, tänne etelätuulen ja auringon kotiin, jossa ei talvea tunneta. Tule leikkimään kanssamme hetkinen; me olemme tanssineet täällä jo tuhannen vuotta, ja meidän sydämemme ikävöi leikkikumppania. Oi, tule, tule, tule!"
"En saata tanssia kanssanne ihanat immet; sillä minun täytyy tehdä Taivahisten määräämä teko. Neuvokaa siis minulle tie Gorgon luo, muutoin minun täytyy harhailla ja hukkua aaltoihin."
Silloin immet huokailivat ja itkivät; ja vastasivat:
"Gorgon luo! Hän on jähmetyttävä sinut kiveksi."
"Parempi kuolla sankarina kuin elää härän lailla pilttuussa. Taivahiset ovat antaneet minulle aseet ja he antanevat minulle myöskin viisautta käyttää niitä."
Silloin immet taas huokailivat ja vastasivat: "Kaunis poika, jos sinä tahdot mennä omaan perikatoosi, niin mene. Me emme tiedä tietä Gorgon luo; muitta me tahdomme kysyä Atlas-jättiläiseltä, isämme, hopeaisen Iltatähden, veljeltä, joka on tuolla vuoren kukkulalla. Hän näkee sieltä korkeudesta kauas valtameren yli Muodottomaan maahan."
He kiipesivät vuorelle setänsä Atlaan luo, ja Perseus meni heidän kanssaan. Ja he löysivät jättiläisen, joka polvistuneena kannatteli taivaan kantta.
He kysyivät häneltä, ja hän vastasi lempeästi, osoittaen jykevällä kädellään meren rantaa: