Se on kumminkin totta, mitä Pausanias kertoo, että hän Ateenan kuninkaallisessa pylväskäytävässä näki Theseuksen kuvan saveen muovailtuna ja hänen vieressään Skeiron-rosvon päistikkaa putoamassa mereen.
Sitten Theseus kulki päivämatkan Megaran ohi Attikan maahan, ja korkeina ja kylminä kohosivat hänen edessään Kithaironin lumihuiput yli tummien mäntymetsien, joissa Erinnyit, kostottaret, ja hurjat bakkhantit mellastavat, ja ajavat ihmisiä kauas kauheille vuorille, joilla myrskyt yötä ja päivää ulvovat. Hänen oikealla puolellaan oli jo aava meri ja kalliorantainen Salamis ja sen kuuluisan meritaistelun pyhä paikka, jossa myöhemmin kreikkalaiset löivät persialaiset pakoon. Hän kulki koko päivän iltaan asti, kunnes hän näki Thriasian tasangon ja Eleusiin pyhän kaupungin, jossa on Maaemon temppeli. Siellä Demeter, tuo lempeä Maaemo, joka pitää viljalyhdettä kädessään, kohtasi Triptolemoksen, kun kaikki maat vielä olivat autioina. Hän opetti Triptolemoksen kyntämään sarkoja ja valjastamaan laiskoja nautoja ikeen alle; hän opetti hänet kylvämään viljavainioita ja leikkaamaan kultaista viljaa. Hän lähetti Triptolemoksen opettamaan kaikkia kansoja ja antamaan jyviä työtätekeville ja ahkerille. Sen vuoksi Eleusiissa kaikki, jotka vain maata viljelevät, kunnioittavat Maaemoa ja hänen rakastettuansa Triptolemosta, joka antoi jyviä työtätekeville ja ahkerille.
Ja Theseus kulki tasankoa pitkin Eleusiiseen ja seisahtui kaupungin torille ja huusi:
"Missä on tämän kaupungin kuningas Kerkyon? Minun täytyy painia hänen kanssaan tänään vähän."
Silloin kaikki kansa tungeskeli hänen ympärilleen ja huusi: "Kaunis nuorukainen, minkä vuoksi sinä tahdot kuolla? Riennä pian pois täältä, ennenkuin julma kuningas kuulee, että muukalainen on kaupungissa."
Mutta Theseus kulki läpi kaupungin kansan itkiessä ja rukoillessa, ja läpi palatsin pihaan vievien porttien ja luuranko- ja pääkallokasojen keskitse, kunnes hän saapui tuon kaikkien kuolevaisten kauhistuksen, Kerkyonin, ovelle.
Hän näki Kerkyonin istuvan yksinänsä salissaan ruokapöydän ääressä. Hänen edessään oli kokonainen lammas paistettuna ja hänen vieressään täysinäinen viinitynnyri. Theseus seisahtui ja huusi hänelle: "Hohoi, sinä uljas painija, tahdotko hiukan painia tänään kanssani?"
Kerkyon katsahti ylös, nauroi ja vastasi: "Tahdonpa kyllä hiukan painia kanssasi tänään; mutta tulehan sisään, sillä minä olen yksin ja sinä olet väsynyt, ja syö ja juo ennenkuin kuolet."
Theseus astui rohkeasti sisälle ja istuutui Kerkyonin eteen pöydän ääreen ja söi vatsansa täyteen lampaanlihaa ja joi vatsansa täyteen viiniä. Theseus söi kolmen miehen verosta, mutta Kerkyon söi kuin seitsemän miestä.
Mutta kumpikaan ei sanonut sanaakaan toisillensa, vaikka he salaa silmäilivät pöydän yli toisiaan. Ja kumpikin sanoi itsekseen: "Hänellä on leveät hartiat; mutta luulenpa, että omani ovat yhtä leveät kuin hänenkin."