Viimein, kun lammas oli syöty ja viiniankkuri juotu kuiviin, Kerkyon nousi pystyyn ja huusi: "Painikaamme sitten hiukan, ennekuin menemme maata."
He heittivät yltään kaikki vaatteensa ja menivät palatsin pihalle. Kerkyon käski sirottaa tuoretta hiekkaa luiden keskellä olevalle avonaiselle paikalle. Ja sinne uroot asettuivat vastatusten, ja heidän silmänsä kiiluivat kuin raivostuneiden härkien silmät. Ja kaikki kansa kokoontui porteille katsomaan, mitä tapahtuisi. Niin he painivat, kunnes tähdet alkoivat tuikkia heidän päittensä päällä. Edes ja takaisin ja ympäri he pyörähtelivät, kunnes polkivat sannan aivan kovaksi jalkojensa alla. Heidän silmänsä leimahtelivat kuin tähdet pimeässä, ja heidän hengityksensä nousi kuin savu öiseen ilmaan. Mutta kumpainenkaan ei väistynyt paikaltaan, ja ääneti kansa katseli porteilla.
Mutta viimein Kerkyon vihastui ja otti Theseusta niskasta ja pudisti häntä kuin verikoira rottaa; mutta hän ei voinut pudistaa häntä kumoon.
Theseus oli nopea ja varovainen ja otti kiinni Kerkyonia vyötäröistä ja pujahdutti äkkiä lantionsa hänen alleen ja tarttui hänen ranteisiinsa. Ja semmoisella voimalla, että tammikin olisi irtautunut juuristansa, hän nosti Kerkyonin ilmaan ja paiskasi hänet suoraan olkapäänsä yli maahan.
Sitten hän hyppäsi Kerkyonin päälle ja huusi: "Antaudu, tai minä tapan sinut!" Mutta Kerkyon ei sanonut sanaakaan; sillä hänen sydämensä oli särkynyt hänen rinnassaan, paljon ruoan ja viinin tähden silloin kuin hän putosi maahan.
Silloin Theseus avasi portit ja kutsui kaiken kansan sisään. Ja he huusivat: "Sinä olet tappanut meidän ilkeän kuninkaamme. Rupea sinä nyt meidän kuninkaaksemme ja hallitse meitä hyvin!"
"Tahdon ruveta teidän kuninkaaksenne ja tahdon teitä oikein ja hyvin hallita Eleusiissa, sillä sen vuoksi minä olen kaikki pahantekijät surmannut, Sinis-rosvon ja Skeironin ja viimeksi tämän miehen."
Silloin muuan iäkäs mies astui esiin ja sanoi: "Nuori sankari, oletko surmannut Sinis-rosvon? Varo silloin Ateenan kuningasta Aigeusta, jonka luo olet menossa, sillä hän on Sinis-rosvon läheinen sukulainen."
"Silloinhan minä olen surmannut oman heimolaiseni", Theseus sanoi, "vaikka hän hyvin ansaitsikin kuoleman. Kuka tahtoo minut puhdistaa hänen kuolemastaan, sillä rehellisesti minä hänet surmasin, niin rietas ja kavala kuin hän olikin?"
Vanha mies vastasi: