Hän juoksi takaisin vuorta alas heiluttaen kättään ja huutaen kauppiaille, ja Theseus kulki sill'aikaa hiljakseen jyrkkää solaa eteenpäin.
Mutta kulkiessaan ylöspäin hän kohtasi vanhan miehen, joka oli ollut kokoamassa ajohirsiä virran uomasta. Hän oli laskenut taakkansa tielle ja koetti juuri nostaa sitä takaisin hartioilleen. Kun hän näki Theseuksen, niin hän huusi:
"Kaunis nuorukainen, auta minua nostamaan taakkaani, sillä minun jäseneni ovat jäykät ja voimattomat vuosien painosta."
Theseus nosti taakan hänen selkäänsä, ja vanhus siunasi häntä ja katsoi sitten vakavasti häneen ja sanoi:
"Kuka sinä olet, kaunis nuorukainen, ja miksi sinä kuljet tätä kolkkoa tietä?"
"Kuka minä olen, sen tietänevät vanhempani, mutta tätä kurjaa tietä kuljen siksi, että muuan vieraanvarainen mies on kutsunut minut luokseen kestitäkseen minua ja pannakseen minut nukkumaan johonkin ihmeelliseen vuoteeseen."
Silloin tuo vanha mies väänteli käsiänsä ja huusi:
"Voi sinä ihmissyöjä, Hadeen kartano, eikö ikinä täyty sinun kitasi? Tiedä, kaunis nuorukainen, että sinä kuljet kidutuksia ja kuolemaa kohden, sillä se mies, jonka sinä tiellä kohtasit — tahdon palkita ystävyytesi samalla mitalla — on rosvo ja ihmisten tappaja. Jok'ikisen muukalaisen, jonka hän tapaa, hän houkuttelee tänne kuolemaan; ja mitä siihen vuoteeseen tulee, josta hän puhui, niin se kyllä todellakin soveltuu jokaiselle, mutta ei kukaan siitä elävänä nouse, Jumala paratkoon."
"Minkä tähden?" Theseus kysyi hämmästyneenä.
"Sen tähden, että liian pitkät jäsenet hän katkoo, kunnes ne ovat kyllin lyhyet, ja liian lyhyet hän venyttää, kunnes ne tulevat kyllin pitkiksi. Ja minut vain hän säästi seitsemän raskasta vuotta sitten, sillä minä olin ainoa, joka sovin täydellisesti hänen vuoteeseensa, siksi hän säästi minut ja teki minut orjakseen. Ennen minä olin varakas kauppias ja asuin kupariporttisessa Thebassa, mutta nyt minä hakkaan puita ja kannan vettä hänelle, tuolle kaikkien kuolevaisten kiusaajalle."