Mutta silloinpa vasta pallantiidit suuttuivat, vaikka he ennestäänkin olivat aika kiukkuisia. Muuan heistä kirkui: "Pitäisikö meidän väistyä tuon nousukkaan ja vallantavoittelijan tieltä, joka on ties mistä kotoisin?" Ja toinen: "Hän on yksin, mutta meitä on useita; ja väkevämpi voiton vie." Ja yksi huusi sitä ja toinen tätä, sillä he olivat kiihoittuneet ja villiintyneet viinistä. Ja he sieppasivat kaikki miekkansa ja keihäänsä seinältä, jolla aseet riippuivat, ja juoksivat Theseusta kohden, ja Theseus juoksi heitä kohden.
Ja hän huusi: "Menkää rauhassa menojanne, serkkuni, jos tahdotte; mutta jollette tahdo, niin teidän verenne tulkoon teidän päällenne!" Mutta he syöksyivät häntä kohden kuin koirat ja pysähtyivät sitten äkkiä ja härnäsivät häntä, niinkuin koirat pysähtyvät ja haukkuvat ajaessaan leijonaa pesästä.
Mutta eräs heitti takarivistä keihään, joka suhahti aivan läheltä Theseuksen pään ohitse. Silloin Theseus syöksyi eteenpäin, ja taistelu alkoi todella. Kaksikymmentä tappeli yhtä vastaan, ja kuitenkin Theseus löi heidät kaikki. Ne, jotka jäivät henkiin, ne pakenivat kaupunkiin, ja kansa ajoi heitä takaa ja karkoitti heidät. Theseus jäi yksinään palatsiin isänsä kanssa. Mutta ennen iltaa kaupungin väki tuli palatsiin tanssien ja soittaen ja tuoden uhreja. He uhrasivat Atheneelle ja iloitsivat kaiken yötä, kun heidän kuninkaansa oli löytänyt jalon pojan ja kuninkaallisen huoneensa perijän.
Niin Theseus jäi koko talveksi isänsä luo. Kun kevätpäivän tasauksen aika läheni, niin ateenalaiset kävivät surullisiksi ja hiljaisiksi. Theseus näki sen ja tiedusteli sen syytä, mutta kukaan ei tahtonut hänelle vastata sanaakaan.
Silloin hän meni isänsä luo ja kysyi häneltä, mutta Aigeus käänsi pois kasvonsa ja itki.
"Älä tiedustele, poikani, edeltäpäin ikävyyksiä, joiden täytyy tapahtua. Onhan aikaa sittenkin, kun ne tulevat."
Kun kevätpäivän tasaus tuli, niin airut saapui Ateenaan ja seisahtui kaupungin torille ja huusi: "Hohoi, Ateenan kansa ja kuningas, missä on teidän vuotuinen veronne?" Silloin kuului suuri valitus kaupungista. Mutta Theseus nousi ja meni airueen luokse ja huusi:
"Kuka sinä olet, koirankuonolainen, joka uskallat tulla tänne veroa vaatimaan? Jollen kunnioittaisi sinun airueensauvaasi, niin tällä nuijallani sinut paikalla musertaisin."
Airut vastasi kopeasti, sillä hän oli vanha ja arvokas mies:
"Kaunis nuorukainen, en minä ole mikään koirankuonolainen enkä hävytön; minä teen vain, mitä on käskenyt isäntäni Minos, satakaupunkisen Kreetan kuningas, maailman kuninkaista viisain. Sinä olet varmaankin muukalainen täällä, sillä muutoin sinä tietäisit, minkä tähden minä tulen ja että minulla on oikeus tulla."