"Niin olen, muukalainen olen täällä. Sano siis minulle, minkä tähden tulet!"
"Noutamaan sitä veroa, jonka Aigeus-kuningas lupasi Minokselle ja vahvisti lupauksensa valalla. Minos valloitti näet kaiken tämän maan ja Megaran, joka on tästä maasta itäänpäin, kun hän tuli tänne suurella laivastolla, julmistuneena poikansa murhasta. Sillä hänen poikansa Androgeos tuli tänne Panathenaia-leikkeihin ja voitti kreikkalaiset urheilussa, niin että kansa kunnioitti häntä uroona. Mutta kun Aigeus näki hänen kuntonsa, niin hän kadehti häntä ja pelkäsi, että hän vielä liittoutuisi Pallaan poikien kanssa ja ottaisi häneltä valtikan. Hän alkoi juonitella Androgeoksen henkeä vastaan ja surmasi hänet kavalasti, kuinka tai missä ei tiedä kenkään. Toiset sanovat, että hän vietteli Androgeoksen Oinoeehen sille tielle, joka vie Thebeen, ja toiset, että hän lähetti hänet Marathoniin härkää vastaan, jotta se hänet tappaisi. Mutta Aigeus sanoo, että Ateenan nuorukaiset hänet tappoivat kateudesta, koska hän oli voittanut heidät leikeissä. Minos tuli tänne ja kosti poikansa kuoleman, eikä lähtenyt, ennenkuin tämä maa oli luvannut hänelle veroa — joka vuosi seitsemän nuorukaista ja seitsemän neitosta, jotka lähtevät minun kanssani mustapurjeisessa laivassa ja purjehtivat satakaupunkiseen Kreetaan."
Silloin Theseus kiristeli hampaitansa ja sanoi: "jollet sinä olisi airut, niin minä sinut heti tappaisin, kun julkenet puhua sellaista minun isästäni. Mutta menenpä hänen luokseen, että saan tietää totuuden."
Theseus meni isänsä luo ja kysyi häneltä. Mutta Aigeus käänsi pois kasvonsa ja itki ja sanoi: "Verta vuodatettiin maassa vastoin oikeutta, ja verellä se kostetaan. Älä särje sydäntäni kysymyksilläsi; kyllin vaikeata on kärsiä surua siitä puhumattakin."
Silloin Theseus huokasi sydämessään ja sanoi: "Minä tahdon itse mennä noiden nuorukaisten ja neitosten keralla ja tappaa Minoksen kuninkaalliselle valtaistuimelleen."
Aigeus parahti ja huusi: "Sinä et saa sinne mennä, poikani, sinä minun vanhuuteni valo, sinä, josta olen toivonut tämän maan saavan hallitsijan, sen jälkeen kuin itse olen Manalaan muuttanut. Sinä et saa mennä sellaista kauheaa kuolemaa kärsimään kuin nuo nuorukaiset ja neitoset. Minos heittää heidät labyrinttiin, jonka Daidalos hänelle rakensi Kreetan kallioille — Daidalos, tuo luopio ja kirottu, tämän synnyinmaansa turmio. Siitä labyrintistä ei kukaan pääse pakenemaan, vaan kaikki eksyvät sen mutkikkaisiin sokkeloihin ja kohtaavat viimein Minotauroksen, tuon kauhean hirviön, joka elää ihmisen lihasta. Siellä se heidät kauheasti raatelee, eivätkä he koskaan enää saa nähdä maatansa."
Silloin Theseus punastui ja hänen silmänsä salamoivat ja hänen sydämensä tykytti kiivaasti. Hän seisoi hetken liikkumatta, niinkuin kalliolla seisova sankarin kivinen hautapatsas; ja viimein hän puhui:
"Sitä suurempi syy minun on mennä heidän mukanaan ja tappaa tuo kirottu peto. Enkö minä ole surmannut pahantekijöitä ja hirviöitä, vapauttaakseni tämän maan? Missä on Periphetes ja Sinis ja Kerkyon ja Phaia, hirmuinen villisika? Ja missä ovat nuo viisikymmentä pallantiidia, nuo kurjat rauhanhäiritsijät? Samaa tietä kuin he, Minotauroskin saa kulkea ja Minos itsekin, jos hän uskaltaa minua vastustaa."
"Mutta kuinka sinä saatat tuon hirviön surmata, poikani? Sinun täytyy antaa pois nuijasi ja kaikki aseesi ja sinut heitetään hirviölle ruoaksi avutonna ja alastomana kuten kaikki muutkin."
Silloin Theseus sanoi: "Kaipa tuossa labyrintissä sentään on kiviä, ja onhan minulla nyrkit ja hampaat! Enhän minä tarvinnut nuijaani silloinkaan kun tapoin Kerkyonin, tuon kaikkein kuolevaisten kauhun!"