Aigeus painautui hänen polviinsa, mutta Theseus ei tahtonut häntä kuulla. Viimein Aigeus antoi hänen mennä, itki katkerasti ja sanoi vain nämät sanat:
"Lupaa minulle vain yksi asia, jos palaat takaisin onnellisena — vaikka niin tuskin tapahtuu — lupaa, että otat alas mustan purjeen — sillä minä olen odottava sinun laivaasi kaiket päivät kalliolla — ja nostat sen sijaan valkoisen, että jo kaukaa saan tietää, oletko sinä hengissä."
Theseus lupasi ja meni ulos ja riensi torille, jossa airut seisoi. Siellä heitettiin parhaillaan arpaa, keiden nuorukaisten ja neitosten tuli lähteä tuossa turman purressa, ja kansa itki ja valitti, aina kun arpa lankesi jollekulle. Mutta Theseus astui joukon keskelle ja huusi:
"Tässä on nuorukainen, joka ei tarvitse arpaa. Minä tarjoudun itse yhdeksi noista seitsemästä."
Airut kysyi ihmeissään: "Kaunis nuorukainen, etkö tiedä minne joudut?"
Theseus sanoi: "Tiedän kyllä. Menkäämme vain mustapurjeiseen laivaan."
Ja nuo seitsemän neitoa ja seitsemän nuorukaista, Theseus ensimmäisenä, menivät mustapurjeiseen laivaan, ja kansa saattoi heitä itkien ja valittaen. Mutta Theseus kuiskasi kumppaneilleen: "Älkää menettäkö toivoanne, sillä tuo hirviö ei ole kuolematon. Missä on Periphetes ja Sinis ja Skeiron ja kaikki muut, jotka olen surmannut?" Silloin heidän mielensä hiukan keventyivät; mutta kuitenkin he itkivät laivaan astuessaan, ja Sunionin kalliot kaikuivat heidän valituksestaan ja kaikki Aigeianmeren saaret, kun he purjehtivat kohden Kreetaa ja kuolemaansa.
III.
Kuinka Theseus tappoi Minotauroksen.
Viimein he saapuivat Kreetaan ja Knosoksen kaupunkiin Idan kukkuloiden juurelle. Heidät vietiin mahtavan Minos-kuninkaan eteen, jolle Zeus itse opetti lakeja. Niin hänestä tuli viisain kaikista kuolevaisten kuninkaista ja hän valloitti kaikki Aigeianmeren saaret. Hänen laivansa olivat monilukuiset kuin kalalokit ja hänen palatsinsa kuin marmorivuori. Hän istui salinsa pilarien keskellä taotusta kullasta tehdyllä valtaistuimellaan, ja hänen ympärillään oli puhuvia kuvapatsaita, jotka Daidalos oli hänelle taidokkaasti valmistanut. Daidalos oli ovelin ateenalainen, ja hän ensiksi keksi vesivaa'an ja liiman ja kirveen ja monta muuta työasetta, joilla puuta muovaillaan. Ja hän oli ensimmäinen, joka pani laivoihin mastot ja airot, ja hänen poikansa teki niihin purjeet. Mutta hänen veljensä poika, Perdix, oli vieläkin etevämpi, sillä hän ensimmäiseksi keksi sahan ja sen hampaat jäljitellen kalan selkärangan alapäätä, ja hän keksi myöskin taltan ja kompassin ja savenvalajan laatan, jolla savea muovaillaan. Sen tähden Daidalos kadehti häntä ja heitti hänet päistikkaa alas Athenen temppelistä. Mutta jumalatar sääli häntä ja muutti hänet peltopyyksi, joka iäti lentelee temppelin kukkuloiden ympärillä. Ja Daidalos pakeni Minoksen luo Kreetaan ja teki hänelle työtä monta vuotta, kunnes hän teki teon niin häpeällisen, että taivaan aurinkokin siltä peitti kasvonsa.