Kävikin aivan niin kuin hän oli ajatellut. Jättiläinen heräsi keskiyön aikaan ja rupesi katumaan, että oli lykännyt huomiseen, mitä olisi voinut toimittaa jo illalla. Hän nousi kiivaasti vuoteeltaan ja otti suuren puukkonsa.
"Käykäämme katsomassa", sanoi hän, "kuinka pikku veitikkamme jaksavat. Nyt ei lykätä toiseen kertaan."
Hän nousi haparoiden tytärtensä huoneeseen ja lähestyi sänkyä, jossa pojat makasivat. Kaikki nukkuivat paitsi Peukaloinen, jota pelotti kauheasti, kun jättiläinen kädellään tunnusteli hänen päätään niinkuin hän oli tunnustellut veljienkin päätä. Jättiläinen tunsi kultakruunut ja sanoi:
"Jopa aioin tehdä kauniin tekosen. Huomaan kyllä, että join liikaa eilen illalla."
Sitten hän meni tytärtensä sängylle ja sai käsiinsä poikien pienet lakit.
"Ahaa", sanoi hän, "tässä ovat poikasemme. Nyt reippaasti työhön!"
Ja hän katkaisi yhteen menoon kaulan seitsemältä tyttäreltään.
Erittäin tyytyväisenä tekoonsa meni hän takaisin sänkyyn.
Heti kun Peukaloinen kuuli jättiläisen kuorsaavan, herätti hän veljensä ja käski heitä vikkelästi pukeutumaan ja seuraamaan häntä. He laskeutuivat hiljaa puutarhaan ja hyppäsivät muurien yli. He juoksivat melkein koko yön, vapisten kaiken aikaa, tietämättä minne menivät.
Herättyään aamulla sanoi jättiläinen vaimolleen:
"Meneppäs laittamaan valmiiksi nuo eilisiltaiset pikku vekkulit."