"Minä näen", vastasi sisar Anna, "suuren tomupilven, joka tulee tänne päin…"
"Ovatko ne veljeni?"
"Voi ei, sisareni, se on vain lammaslauma…"
"Etkö lähde sieltä?" huusi Siniparta.
"Vielä pieni hetki", vastasi hänen vaimonsa.
Ja sitten hän huusi:
"Anna, sisareni Anna, etkö näe kenenkään tulevan?"
"Minä näen kaksi ratsastajaa, jotka tulevat tänne päin, mutta he ovat hyvin kaukana vielä… Jumalan kiitos!" huusi hän hetkistä myöhemmin, "ne ovat veljeni. Minä viittaan heille, minkä ennätän, että he kiirehtisivät."
Siniparta alkoi huutaa niin kovaa että koko talo vapisi. Vaimo parka tuli alas ja heittäytyi hänen jalkoihinsa vallan itkettyneenä ja hapset hajalla.
"Siitä ei ole apua", sanoi Siniparta, "nyt on kuolema edessä!"