Mies sanoo: 'Te olette varastanut tältä hra Groupier'ta hänen hevosensa, teidän täytyy antaa se takaisin.'
'Onko siinä kaikki?' kysyy Asa.
'Ei kaikki', sanoo mies. 'Sitten täytyy teidän lähteä täältä pois. Kuka on antanut teille luvan metsästää näillä mailla?'
'Luultavasti sama, joka on antanut sen teillekin', sanoo Asa tuolle miehelle, joka rupesi hyvin koppavaksi.
Kylläpä kreolit hämmästyivät tästä vastauksesta, ja toiset huusivat: 'Meillä on metsästyslupamme ja lahjoituksemme hänen ylhäisyydeltään kenraalikuvernööriltä'; toiset taas: 'ja meillä Hänen Majesteetiltaan, suurelta Espanjan kuninkaalta.'
'Ja me emme tahdo', huusivat kaikki, 'että vieraat ovat täällä tiellämme meidän omalla metsästysalueellamme. Karhut tulevat yhä harvinaisemmiksi, samoin kaguarit ja hirvet, puhvelit ovat tykkänään siirtyneet muualle.'
Ja kreolit hyppyyttivät hevosiaan sinne tänne aivan kuin humalaiset.
Mutta Asa sanoo: 'Kuta pikemmin karhut, sudet ja kaguarit karkotetaan muille maille, sitä parempi on se meidän maallemme. Maa ei ole karhuja ja susia varten, vaan ihmisiä.'
Kreolit sanoivat: 'Teillä ei ole minkäänlaista oikeutta metsästää täällä, vaan pitää teidän pötkiä tiehenne.'
Silloin kysyi Asa, kuka heidät oli valtuuttanut karkottamaan hänet.