'Larifori', huusi kreoli, 'Larifori. Te ette saa pilata täällä meidän metsästystämme ja rakentaa taloja. Minä ilmoitan Hänen Ylhäisyydelleen kuvernöörille ja Natchitoches’in käskynhaltijalle, kaikille minä sen ilmoitan.'

Mutta tiedättekö, kreolit, jotka näyttivät jo tulevan järkeviksi ja rauhallisiksi, olivat aivan sekaisin päästään, kun Asa puhui. He kirkuivat ja tekivät liikkeitään niin surkean näköisinä, ja ajaa karauttelivat edes takaisin. Heiluttelivat pyssyjään kuin intiaanit ja huusivat hurjasti: meidän piti muka mennä tiehemme, he eivät muka tarvitse amerikalaisia, osaavat kyllä itsekin pyytää otuksia. Lähteä meidän piti heti — tahi —

Nyt raivostuimme mekin, Asa ja minä, ja Asa huusi, että heidän tulee paikalla pötkiä tiehensä. He eivät käyttäytyneet kuin herrasmiehet, vaan kuin roskaväki, jonka hän karkottaisi luotaan piiskalla. Heidän olisi parasta mennä eikä ärsyttää häntä myrkylliseksi, muuten saavat he sitä katua lopun elämäänsä.

Asa nosti silloin vihaisena pyssyn poskelle, ja me samoin. Samassa silmänräpäyksessä, kun kreolit huomasivat tämän, kannustivat he hevosiaan ja nelistivät tiehensä. Mutta kun he olivat noin viisisataa askelta meidän pyssyjemme kantomatkalta, päästivät he, tiedättekö, niin hirvittävän mökä-äänen, että viidenkymmenen tuhannen villihanhen rääkyntä Red River’illä tai Mississipillä on siihen nähden sääsken ääntä. Sitten laukasivat vielä useat ruostuneet pyssynsä meitä kohti.

Mutta me vasta nauroimme sydämen pohjasta näille suusankareille. Asa ei kuitenkaan nauranut.

'Enkö sitä sanonut', virkkoi hän, 'että nuo kreolit tekevät meille hävyttömyyksiä?'

'Hävyttömyyksiä?' sanoin minä; 'kutsutko sinä tätä hävyttömyydeksi, Asa? Mokomatkin vanhat lörpöttelijät! Saisivat hävetä sydänjuuriaan myöten, kun tulevat noin vieraitten ihmisten tanhuille päästääkseen ilmoille mongerrustaan niin, että meidän akkaväenkin täytyy ihan hävetä. Ja kohtelevat tuolla lailla rauhallisia kansalaisia heidän omassa kodissaan. Voimmeko me tätä sulattaa?'

'Se ei olisi vielä pahinta', sanoi Asa. 'Jos niin olisi, voisimme kylläkin sen sulattaa, eikä se nyt vielä veisi meitä maantienojaan! Mutta luulen, että nuo miehentolvanat kertovat siitä edelleen. Ja se tulee jonkun heidän kuvernöörinsä tai käskynhaltijansa korviin, että muka me emme ole tehneet mitään taloissamme heidän maallaan, minä sen enempää kuin sinäkään. Ja ennenkun vielä olemme kuukauttakaan vanhemmiksi eläneet, tulee komppania tai kaksi heidän pyssymiehiään, ja silloin —?'

'Ja silloin? ja jos tulevatkin Asa, mitä sitten?' sanoin minä. 'Jos he tulevat meitä kohti, menemme me heitä vastaan, ja oletko unohtanut Intiaanikummun?'

'En ole unohtanut', sanoi Asa. 'Ajattelin juuri, emmekö voisi rakentaa sinne paalumajan, joka pitäisi puolensa.'