'Se on kaikki oikeata puhetta', sanoi Asa, 'aivan oikeata, mutta onko meillä myöskin oikeutta siihen, Nathan, se on toinen juttu', sanoi hän. 'Yötä ja päivää on minua kiusannut tuo ajatus siitä asti, kun nuo kirotut kreolit ensikerran täällä kävivät, yötä päivää, sanon minä. En minä tahdo tehdä mitään vääryyttä, Nathan!' virkkoi hän — 'vaan oikeutta!', sanoi hän, 'oikeus on kaikkea muuta parempi. Jos olet väärällä tolalla, menee kaikki päin mäntyä, ja sinä joudut suonpohjaan alligatorien pariin.'
'Asa', sanoin minä, 'olen minäkin jo pitemmän aikaa sitä ajatellut, olen tuuminut ja tuuminut, ja olen nyt sitä mieltä, että emme ole kulkeneet väärällä tolalla, vaan oikealla, niin oikealla, kuin vain voi olla olemassa, ja että meillä on yhtä hyvin omistusoikeus maahan, kuin yhdelläkään voudilla eri valtioissa, yhdelläkään ranskalaisella tai espanjalaisella, tulkoot sitte mistä tahansa. Meillä on kunnolleen oikeus tähän maahan, Asa', sanoin minä.
'Mitä sinä sanoit?' virkkoi Asa.
'Olethan toki siitä varma, Asa, ja olet kai itse usein kuullut ja nähnytkin, että tämä Louisiana ei ole muuta kuin Mississipin pohjaa? — pelkkää Mississipin pohjaa — Mississipin liejun muodostamaa, ja että tämä lieju on meidän maastamme kotoisin?'
'Sen tiedän', sanoi Asa.
'Ja että Louisiana on syntynyt tästä joen pohjamudasta, meidän mudastamme, amerikalaisesta mudasta, johon nähden ranskalaisilla ja espanjalaisilla ei ole vähintäkään sanottavaa.'
'Se vasta olisi?' sanoi Asa. 'Olivathan he ennen täällä, Nathan, ranskalaiset ja espanjalaiset, kuin me', jatkoi hän.
'Ja me olemme tulleet tänne myöhemmin, Asa — myöhemmin, yhdennellätoista hetkellä! Mutta siitä huolimatta olemme me kuitenkin ilonpidossa mukana. Emme riistä ranskalaisilta emmekä espanjalaisiltakaan heidän oikeuksiaan, mutta emme anna myöskään riistää itseltämme oikeuksiamme. Meillä on yhtä paljon sanottavaa Louisianassa kuin heilläkin ja tahdomme pitää kiinni siitä', sanoin minä. 'Mississippi on meidän virtamme, se saa alkunsa meidän maastamme jossain Pyhän Anthony-putouksen yläpuolelta. Se tempaa mukanaan joka vuosi yhä enemmän maata, sanovat ihmiset, jotka ovat tulleet vanhasta maailmasta suolaisen veden yli tänne. Siitä voisi jo syntyä kokonainen kuningaskunta. Onko siis tämä maa meidän!'
'Mutta', sanoi Asa, 'meitä on vain kuusi, miten voimme me pitää puoliamme satoja vastaan?'
'Kuusi — mutta jos me rakennamme komean paalulinnan Indianer-Mound’ille, on meitä kuusikymmentä, ja voimme pitää puolemme sataa tuollaista espanjalaista sotamiestä vastaan', arvelin minä. 'Ja meillä on nyt niin hyvä tilaisuus valloittaa palanen maata', sanoin minä, 'ja jos me antaisimme karkottaa itsemme, niin pitäisi ensin heidän särkeä palasiksi pyssymme ja antaa meille niitten asemesta luudat käsiimme.'