Taivaassa mullakin koti on kerta,
Jumala orpoa rakastaa.
Hältäpä turvaton kulkijalapsi
voimaa ja lohtua kyllin saa."
"Kas niin, Miss Jane, älkää itkekö!" sanoi Bessie lakattuaan laulamasta. Yhtä hyvin hän olisi voinut sanoa tulelle: "Älä pala", mutta kuinka hän olisi voinut aavistaa, mikä tuska kalvoi mieltäni. Aamupäivän kuluessa Mr. Lloyd tuli takaisin.
"Mitä, jo pystyssä!" sanoi hän astuessaan huoneeseen. "No, hoitaja, miten hän jaksaa?"
Bessie vastasi, että minä voin erittäin hyvin.
"Silloinpa hänen pitäisi näyttää iloisemmalta. Tule tänne, Miss Jane
Eyre, nimesi on Jane, eikö totta?"
"On, sir, Jane Eyre."
"Sinä olet itkenyt, Miss Jane Eyre, ja voitko sanoa minulle, minkätähden? Onko sinulla vaivoja?"
"Ei, sir."
"Ahaa, minä arvaan, hän varmaan itkee kun hän ei päässyt rouvan kanssa ajelemaan", arveli Bessie.
"Varmasti ei, onhan hän liian iso sellaisiin lapsellisuuksiin."