Hän nosti lyhyen mustan piippunsa takaisin huulilleen ja jatkoi polttamistaan innokkaasti.
"Tuon kaiken voitte sanoa melkein jokaiselle, jonka tiedätte elävän yksin ja riippuvaisessa asemassa suuressa talossa."
"Minä voisin sanoa sen melkein jokaiselle, mutta pitäisikö se paikkansa?"
"Kyllä — minun olosuhteissani."
"Aivan niin, teidän olosuhteissanne, mutta näyttäkää minulle joku, joka elää tarkalleen samoissa olosuhteissa kuin te!"
"On helppo löytää tuhansia."
"Hädin tuskin löytäisitte ainoatakaan. Tietäkää siis: te olette erikoisasemassa, te olette hyvin lähellä onnea — niin, te voitte ylettyä siihen. Kaikki ainekset ovat valmiit, puuttuu vain käsi, joka yhdistää ne. Sattuma asetti ne hiukan syrjään, antakaa tuoda ne lähemmäksi ja seurauksena on onnenne."
"En ymmärrä arvoituksia. En eläissäni ole arvannut sellaista."
"Jos tahdotte, että puhun selvemmin, niin näyttäkää minulle kätenne!"
"Hopealla täytettynä, eikö niin?"