"Ihmettelyä ja itse-onnittelua, sir. Teidän luvallanne poistun nyt."
"Ei, odottakaa hetkinen ja kertokaa minulle, mitä ihmiset tekevät tuolla seurusteluhuoneessa."
"Lyönpä vetoa, että he keskustelevat mustalaisakasta."
"Istukaa! Antakaa minun kuulla, mitä he sanoivat minusta."
"Olisi parempi etten viipyisi, sir, kello on varmaan heti yksitoista. Oh, oletteko huomannut, Mr. Rochester, että eräs vieras on tullut taloon senjälkeen kuin lähditte aamulla?"
"Vieras — kuka se voi olla? En odottanut ketään. Onko hän mennyt pois?"
"Ei, hän sanoi tunteneensa teidät jo kauan, ja voivansa ottaa vapauden jäädä taloon, kunnes te palaatte."
"Kas hittoa! Sanoiko hän nimensä?"
"Hänen nimensä on Mason, sir, ja hän tulee Länsi-Intiasta —
Jamaicasta, luullakseni."
Mr. Rochester seisoi lähelläni, hän oli taittunut käteeni ikäänkuin viedäkseen minut istumaan. Puhuessani hän kouristi kipeästi rannettani, hymy hyytyi hänen huulillaan ja henki salpautui hänen rintaansa.