"En toki! Tietysti palaan, jos kaikki on hyvin."
"Ja kuka matkustaa kanssanne? Ettehän matkusta sataa peninkulmaa yksin?"
"En, sir, tätini on lähettänyt ajurinsa hakemaan minua."
"Onko hän luotettava mies?"
"On, sir, hän on ollut kymmenen vuotta perheen palveluksessa."
Mr. Rochester mietti hetkisen. "Koska haluatte matkustaa?"
"Aikaisin huomenaamulla, sir."
"No niin, teidän täytyy saada vähän rahaa, ettehän voi matkustaa ilman rahaa, ja uskallan väittää, että teillä ei ole paljon — enhän ole antanut teille vielä palkkaanne. Kuinka suuri on maallinen omaisuutenne, Jane?"
Vedin esiin kukkaroni — laiha kapine se oli. "Viisi shillinkiä, sir." Hän otti kukkaron, tyhjensi aarteen kämmenellensä ja kosketteli sitä hyväillen ikäänkuin olisi sen niukkuus huvittanut häntä. Mutta pian hän sai oman lompakkonsa esille. "Kas tässä", sanoi hän ja antoi minulle setelin. Se oli viisikymmentä puntaa, ja minun oli saatava vain viisitoista. Sanoin, etten voinut vaihtaa.
"Ei teidän tarvitse vaihtaa, sen kyllä tiedätte. Ottakaa palkkanne!"