Kieltäydyin ottamasta enempää kuin mitä minulle tuli. Hän rypisti ensin otsaansa, mutta näytti sitten muistavan jotakin ja sanoi:
"Oikein, oikein! On parempi, etten anna teille kaikkea vielä, olisitte kenties poissa kolme kuukautta, jos teillä olisi viisikymmentä puntaa. Siinä on kymmenen — eikö se ole oikein?"
"Kyllä, sir, mutta nyt olette velkaa minulle viisi puntaa."
"Tulkaa takaisin ottamaan se sitten, talletan nyt teille neljäkymmentä puntaa."
"Mr. Rochester, saan kai puhua teille eräästä toisestakin asiasta nyt kun minulla on tilaisuus siihen."
"Asiasta? Olenpa utelias kuulemaan."
"Olette melkein sanonut minulle, että aiotte pian mennä naimisiin, sir."
"Niin olen — entä sitten?"
"Siinä tapauksessa, sir, pitää Adèlen mennä kouluun. Olen varma, että huomaatte sen välttämättömäksi."
"Että hän pääsisi pois morsiameni tieltä — tämä voisi muuten kohdella häntä liian kovakouraisesti. Siinä olettamuksessa on epäilemättä järkeä. Adèle, kuten sanottu, saa mennä kouluun, ja te luonnollisesti saatte marssia suoraa päätä — hiiteen."