"Toivottavasti ei, sir, mutta minun täytyy hakea uusi paikka jostakin."
"Tosiaankin!" hän huudahti, ja hänen äänensä väkinäinen sointi ja kasvojensa vääristys oli sekä ihmeellinen että hullunkurinen. Hän katseli minua muutamia minuutteja.
"Ja vanha Madam Reed, ja missit, hänen tyttärensä, saavat varmaan huolekseen etsiä teille paikan."
"Eikä, sir, suhteeni sukulaisiini ei ole niin sydämellinen että voisin pyytää heiltä sellaista suosionosoitusta — mutta panen ilmoituksen sanomalehteen."
"Te kävelette vaikka Egyptin pyramideille", murisi hän. "Paha teidät perii, jos ilmoitatte! Kadun, etten antanut teille vain sovereigniä kymmenen punnan asemasta. Antakaa minulle takaisin yhdeksän puntaa, Jane, minä tarvitsen niitä!"
"Ja niin minäkin, sir", vastasin ja panin kädet ja kukkaron selän taakse, "En mitenkään voi olla ilman rahaa."
"Pikkuinen kitupiikki!" sanoi hän. "Hän kieltää minulta rahanpyynnön!
Antakaa minulle viisi puntaa, Jane."
"En viittä shillinkiä, sir, en viittä penceä."
"Antakaahan minun hiukan kurkistaa rahapussiinne!"
"Enkä anna, sir, teihin ei ole luottamista."