Hän vei minut ruokasaliin, tarkasti minua kiireestä kantapäähän ja sanoi, että olin kaunis kuin lilja enkä vain hänen elämänsä ylpeys vaan myös hänen silmiensä himo. Sitten hän soitti kelloa luvaten minulle vain kymmenen minuuttia aamiaisaikaa. Eräs hiljattain taloon tullut palvelija tuli huoneeseen.
"Saako John vaunut kuntoon?"
"Kyllä, sir."
"Onko tavarat tuotu alas?"
"Niitä tuodaan parhaillaan."
"Mene kirkkoon, katso, ovatko Mr. Wood (pappi) ja notaari siellä ja tule sitten takaisin sanomaan."
Kirkko, kuten lukija tietää, oli aivan portin takana, ja palvelija palasi pian.
"Mr. Wood on sakaristossa, sir, ja panee kauhtanaa ylleen."
"Entä vaunut."
"Hevosia valjastetaan juuri."