"Voinhan kenties pitää häntä hiukan silmällä, koska te niin haluatte, mutta hän on aivan liian omapäinen alistuakseen noin vain kenenkään valvottavaksi."
"Hän on niin nuori ja niin läpeensä teeskentelemätön."
"Minulle hän on arvoitus", vastasin.
"Niinkö?" kysyi hän hyvin kiinnostuneena. "Kuinka niin?"
"Olisi vaikeata sanoa millä tavoin — vaikeata sanoa ainakin teille."
"Ja miksi juuri minulle?"
"Minua ihmetyttää että teidän harras ystävyytenne ei miellytä häntä sen enempää."
"Mutta hänellä ei ole hämärintäkään aavistusta siitä missä määrin olen hänen ystävänsä. Sitä juuri en osaa hänelle opettaa. Saanko kysyä onko hän koskaan puhunut minusta teille?"
"Hän on usein puhunut teistä 'Isidoren' nimellä, mutta minun on lisättävä että vasta viimeisten kymmenen minuutin aikana huomasin teidät ja Isidoren samaksi henkilöksi. Vasta niin lyhyen ajan olen tietänyt, tohtori John, että Ginevra Fanshawe on se tämän talon asukas, joka niin kauan on kiinnostanut teitä — että hän on se magneetti, joka vetää teidät Rue Fossettelle, että hänen tähtensä uskallatte tunkeutua tähän puutarhaan ja hakea kilpailijain pudottamia lippaita."
"Te tiedätte kaiken?"