"En, monsieur. Tohtori Bretton saattoi minut tänne."
"Tohtori Bretton ja hänen rouva äitinsä, tietenkin?"
"Ei, tohtori Bretton vain."
"Ja hänkö käski teitä katsomaan tuota taulua?"
"Ei mitenkään, löysin sen itse."
Herra Paulin tukka oli leikattu aivan lyhyeksi, muuten se olisi luultavasti noussut pystyyn. Aloin nyt ymmärtää mihin hän tähtäsi, ja minulle tuotti huvia pysyä kylmänä ja saada hänet kiihdyksiin.
"Huimaavaa brittiläistä julkeutta", huusi professori. "Ihmeellisiä naisia nuo englannittaret!"
"Mikä on hätänä, monsieur?"
"Mikäkö hätänä? Kuinka te uskallatte, nuori nainen, istua aivan kylmästi, levollisena kuin poika, katsomassa tuota kuvaa?"
"Se on hyvin ruma kuva, mutta minä en ensinkään ymmärrä miksi en saisi katsella sitä."