"Eihän! Te teette minusta pilkkaa. Kuulkaas nyt, Lucy Snowe —"
"Vakuutan teille että se on totta — ja totta on myös että tohtori John ei pysynyt vaunuissa: hän riistäytyi irti käsistämme ja tahtoi ajaa ulkopuolella."
"Ja sitten?"
"Sitten — kun hän pääsi kotiin — sitä kohtausta on mahdoton kuvailla."
"Oi mutta kuvailkaa toki — te tiedätte että se on niin hauskaa!"
"Hauskaa teille, neiti Fanshawe, mutta" (vakavana ja ankarana) "te tunnette sananlaskun: 'Toisen hurma toisen turma.'"
"Jatkakaa, Timon kulta!"
"Totta puhuen en voi jatkaa jollette vakuuta että teillä sentään on vähän sydäntä."
"Minullahan on — niin äärettömän paljon, te ette tiedä!"
"Hyvä! Siinä tapauksessa voitte kuvitella kuinka tohtori Graham Bretton ensiksikin hylkäsi illallisensa — ei koskenutkaan kananpoikiin ja pikkuleipiin, jotka oli valmistettu juuri häntä varten. Sitten — mutta mitä hyödyttää viipyä näissä tuskallisissa yksityiskohdissa? Riittää kun sanon ettei koskaan, ei edes hänen lapsuutensa myrskyisimpien kohtausten aikana hänen äidillään ollut sellaista vaivaa lakanain tukkimisesta hänen ympärilleen kuin sinä iltana."