"Onni on parannus, iloinen mieli ehkäisykeino: viljelkää molempia."
Mikään iva maailmassa ei mielestäni koskaan ole kuulunut niin ontolta kuin se, että käsketään viljelemään onnea. Mitä tarkoittaa sellainen neuvo? Onni ei ole mikään peruna, jonka saa istuttaa multaan ja jota voi hoitaa ja höystää. Onni on aurinko joka säteilee meihin kaukaa taivaalta. Se on jumalainen kaste, jonka sielu muutamina suviaamuinaan tuntee lankeavan ylitseen Paratiisin amaranttiniityiltä ja kultaisista hedelmätarhoista.
"Viljelkää onnea!" sanoin tohtorille vain. "Viljelettekö te onnea?
Kuinka menettelette?"
"Olen luonnostani iloinen veikko, eikä onnettomuus ole koskaan vainonnut minua. Vastoinkäyminen rypisti minulle ja äidilleni kulmiaan ja pyyhkäisi meitä ohimennen, mutta me uhmasimme sitä tai pikemmin nauroimme sille ja se meni menojaan."
"Ei se vielä mitään viljelemistä ole."
"Minä en päästä surumielisyyttä lähelleni."
"Vai ette, olen nähnyt teidät kokonaan sen vallassa."
"Ginevra Fanshawenko takia, vai mitä?"
"Eikö hän joskus tehnyt teitä onnettomaksi?"
"Pyh, loruja, joutavia! Näette että voin paremmin nyt."