VIIDESTOISTA LUKU.
Loppulause.
Tällainen on mailmankuulun, suuren, pyhän Sjakan elämäntarina. Hän piti mailmaa kotinansa, kaikkia eläviä veljinänsä ja kaikkien nykymailman eroitusten yli kohoten opetti hän yleisen tasa-arvon totuutta. Oppinsa jäi ihmismailman hyväksi, hyveensä seuraukset ulottuvat kaikille eläville. Mitäpä tähän enää lisäisin? Vuodet ovat vierineet, paikat muuttuneet. Hänen oppinsakaan ei enää ole eilisen kaltainen, mutta ijäti on se pysyvä suurena, välttämättömänä aineksena mailman historiassa. Täytyy vain paheksua, että tuolla kolmen tuhannen vuoden vanhalla Buddhan elämäntarinalla on niin vähän kerrottavaa. Jälkimailman buddhalainen on hänen toimintaansa ylistäen laulanut:
Buddha tullut on
Opettajaksi
Kaiken mailman.
Mahtajiensa
Syyttä solvaamat
Lapsinansa hän
Otti hoitoonsa.
Surumielinen
Hän oil syömmeltään,
Piti voittoa
Mielettömänä,
Vähäpätöisnä
Mailman kunniaa.
Nuorna, huhutaan,
Riemut, tuskat myös,
Tuli tuntemaan,
Saastumatta vain
Säilyi kaikista,
Puhtoisena kuin
Lammen ulpukka.
Taivahan ja maan
Riemut luki hän
Valeheksi vaan,
Riennot maailman
Tuhman leikiksi,
Muodon saanehet
Tyhjän tyhjiksi.
Kolmest’ pahasta
Elo alkuns’ saa.
Hänpä mursi auk'
Portin tuskien,
Pahat masensi,
Hääti vankilaan,
Vaelluksellaan
Mailman pelasti,
Asarinman näin
Kytki köysihin,
Meidät ohjasi
Hyvään, totuuteen,
Kolme aarrettaan
Mailmall’ lahjoitti.
Ajan muinaisen
Tenrin-kuninkaan
Kaltaisena hän
Kaikkialla ain'
Kotonansa oil,
Kielsi itsensä,
Vältti kuolemaa,
Syntymättömäks’
Pyrki tulemaan.
Paljon toimi hän;
Aate-linnassaan
Kuninkaana oil,
Tomun raatajat
Vapauteen vei,
Syntymättömäin
Linnaan saapui näin.