Yhestä Akasta (Ämmästä) ja lihawasta Kanasta.
Yhellä wanhalla Eukolla oli yxi Kana, joka jokapäiwä muni hänelle yhden munan; nyt luuli hän, että Kana jos se saa runsammin ruokaa, taitais munia kaxi munaa päiwäsä: sentähden hän myös koki tätä ja ruokki häntä ylönpaltisesti; mutta Kana tuli sijtä lihawaxi, ja ei enää muninut luonnan.
Oppi. Jolla jo on paljon ja enemmän tahtoo, se ei usko että hänelle on ikään kyllä, ennen kuin hän saa kaikki, joka kuitengin on mahdotoin. Sentähden pitä meidän laskeman wissit raja määrät meidän halujemme ja pyyndöjemme eteen, ja tytymän sijhen tarpeellisen kuin meillä on, ettemme mistais ja käsistämmä kadottais, sitä kuin meillä on.
12 Satu.
Yhestä Lääkäristä ja Sairaasta.
Kuinga te woitta, minun Herrani? sano yxi Tohtari, Sairaalleen? minulla on ollut, wastais, hän ylönpaldinen hikoileminen. Ja so, sano Lääkäri, se on sangen hywä merkki. Jongun ajan perästä tuli Tohtari jällen sinne ja kysyi hänen ruumijnsa tilaa. Ack! walitti se Sairas, nyt juuri tuosa paikas oli minulla wilu ja wäristys. Se on kaikki hywä, ja tosin se paras kuin me ikänänsä saatomme toiwottaa, sanoi Lääkäri; se on merkki yhteen erinomaisesti wäkewään luontoon. Kuin hän kolmannen kerran etsei eli oppei häntä, ylös kertoi hän saman kysymyxen; se wuoteen omanen wastais: minä oon yli koko ruumijn pöhöttynyt, nijnkuin minulla olis wesi tauti. Tämä on se paras tunnusmerkki kaikista, sanoi Tohtari, ja sillä samaa meni hän pois tiehensä. Näpisti oli hän ulos lähtenyt, ennen kuin yxi sen potiwan ystäwistä tuli sinne, ja kysyi samoin, kuingas woit? nijn hywin, sano se Sairas, ettän kaikkein hywäin merkkein alla taidan kohta tuos paikas kuolla.
Oppi. Että kuollo-wuoteella ketään kaunistella, on se suurin petos.
13 Satu.
Yxi Poika ja hänen Äitinsä.
Yxi Skoulu-Poika toi kerran kotia Äitillensä yhden kirjan, jonga hän oli warastanut koulu-kumppaleiltansa. Hän oli pehmiä, että hän olis nuhdellut häntä sijtä, ja ylöskehoitti nijn hänen pehmeydellään häntä usiampijn warkauxijn. Koska hän nyt tuli wanhemmaxi tahtoi hän tätä käsityötä kallijmmis asiois harjoittaa, sixi kuin hän wihdoin tuli kijnni otetuxi, ja piti kärsiä hywin ansaitun rangaistuxensa. Hänen Äitinsä seurais häntä sitten ulos hirsipuun-lassille, josa hän käskyläisiltä sai luwan puhua muutaman sanan Äitinsä kansa. Sen päälle hän sowitti suunsa hänen korwaansa, ja kuin hän oli kuiskuttelewansa hänelle jotain korwaan, puraisi sen kokonansa pois.