Tämän ilkiän ja ihmisen luontoa hirwittäwän työn tähden, kauhistui wielä jokainen sitä enämmin häneen. Mutta hän sanoi sille liki seisowalle kansalle: minun ystäwäni! te näettä minusa yhden esimerkin sekä synnistä ja sen rangaistuxesta:
Mutta tämä minun Äiteni on se, joka on minun tähän saattanut; sillä jos hän olisi kaunijsti witsoilla hosunut minua sijtä kirjasta, jonga minä lapsuudesa warastin, nijn en minä olisi miehuudeni ijäsä tarwinnut kuolla hirsipuusa.
Oppi. Meidän ylöskaswatuxesamme tulemma me, taikka hywin eli pahoin ylöskaswatetuxi, ja waikutuxet sitä, saa sekä koko waltakunnat, että erituiset talon-pidot huomata.
14 Satu.
Yhestä wanhasta Miehestä ja Jalopeurasta.
Kerran joukahti yhdelle jalolle miehelle unesa se ajatus, että hänen ainoa poikansa, joka oli yxi pulska nuori-mies ja arwattawasti suuri jahti- eli metsä-mies, tuli yhdeltä Jalopeuralta kuoliaxi rewityxi. Tämä uni häälyi nijnkauwan isän aiwosa, että hän wihdoin antoi raketa pojallensa yhden ihanan kesä-huoneen, warjellaxensa häntä sijnä kaikesta waarasta, ja ei säästänyt waiwaa eikä kulua, että se mahtais tulla juuri otollisexi ja suloisexi asun siaxi hänen pojallensa. Tämä huonet, oli, sanalla sanojen, nuorukaisen fanki-huones, ja isä itte oli hänen wahtimestarinsa. Nyt oli sen seinillä kaikenlaisia kuwia ja maalauxia, ja nijtten seasa myös yxi Jalopeuran kuwa.
Koska Nourukainen sai sen nähdä, nijn kajahti se hänen päähänsä, mitä hänen Isänsä oli unexunut ja kuinga hän nyt, paljaan isän luulon tähden sellaisesta eläimestä, täyty olla fankina; sen yli kauhistui hän ja suttui nijn wäkewästi, että hän sijnä kijwaudesaan löi nyrkillään kuwaa.
Mutta, että hän nyrkillään rokais eli tapais yhden teräwän naulan, joka oli seinään lyöty, nijn sai hän käteensä sen kaltaisen haawan, että hän joutui yhteen waaralliseen tautijn, josa hän, ei kauwan sen jälkeen ylönandoi hengensä. Nijn muodon ei tainnut isän edellä katsomus estää, ettei poika kuollut olis yheltä Jalopeuralta.
Oppi. Ihminen taitaa wähän, eli lijan arwon panna unien päälle; sillä muutamia unia on todella, joilla on joku merkitys. Mutta ylipään on kuitengin asia tämä: jota wähemmin me unista lukua pidämme sen paremmin me teemme: sillä jos tämä tyhmä luulo kerran on yhden houkion päähän siansa saanut, nijn on tauti parantamatoin.
15 Satu.