Yxi Kalamies, joka paremmin ymmärsi pilliä soittaa, kuin kalastaa, istu yhden joen törmälle ja puhu pillijnsä; mutta sillä ei tullut yxikään kala hänen tygönsä. Sentähen pani hän pois pijppunsa, laski ulos nuottansa, ja weti onnellisen apajan. Kuin hän nyt näki, kuinga kalat nuotasa hypit, sanoi hän. Mitkä tyhmät kuhat te oletta, jotk' ei tahtonet tansia, kuin minä soitin ja pelasin teille; ja nyt te tahdotta tansiin ruweta.
Oppi. Kaikki mailmasa pitä tapahtuman wissein ojennus nuorain ja järjestysten jälkeen. Sentähden pysykään jokahinen wirasansa, jonga päälle hän ymmärttää, ja johon hän on kuttuttu, ja älköön sekaantuko toisijn asioihin.
18 Satu.
Yxi Lääkäri ja sairas kipeillä silmillä.
Yxi Tohtari otti päällensä, etta parantaa yhtä Rouwaa jolla oli kipeät silmät, sillä ehdolla, että jos ei hän tainnut häntä parata, nijn ei hän tarwinnut palkkaakaan maxaa. Hän woiteli sitten hänen silmänsä kokonansa yhellä sakealla silmä woiteella; ja kuin hän nijn oli umpi sokkona, otti hän, joka kerta, kuin hän poisläxi, jongun hopia-lusikan, maljan, eli jotakuta muuta kotihin myötänsä, hänen huoneestansa. Wihdoin nijn Rouwan silmät rupeisit paranemaan, ja jota paremmaxi kuin hän tuli, ja jota selkeemmästi kuin hän alkoi näkemään, sen wähemmän hän päiwä päiwältä näki eli jälillä hawaitsi huoneesansa. Wijmmein tuli Lääkäri hänen tygönsä ja sanoi: minun Frouwani! minä olen tehnyt, mitä minun tulikin: teidän silmänne owat täydellisesti paratut ja terweet, sentähden myös Frouwa mahta meidän wälipuheemme jälkeen maxaa minulle minun waiwani. Ack! minun Herrani! wastais hän: minä olen nyt pahemmin ulos joutunut, kuin minä olin sinä ensimmäissä minutina, kuin minä tulin teidän käsijnne ja teidän holhouxenne alle: sillä aina sijhen saakka taisin minä nähdä kultaiset ja hopia astiat, seinä-waatteet, kuwat ja muut kallijt kappaleet minun huoneesani; mutta nyt minä olen sijhen tilaan joutunut, etten minä näe lupi luonnan mitänä.
Oppi. Harwat toisten hywää etsiwät, waan omaa parhastansa.
19 Satu.
Yxi Marakatti (Apinia) ja Kettu.
Koska muinain yxi Jalopeura oli kuollut, tulit eläimet eli mettään kapeet kokoon, ja tahdoit walita ittellensä Kuninkaan sen siahan. Moni tuli waalijn; mutta muutamalla ei ollut sitä näköä, kuin yhdellä Kuningaalla pitä oleman, muutamalla ei ollut sitä ymmärrystä, eli sitä woimaa, kuntoa ja kelwollisuutta, kuin olis saattanut hänen rakastetuxi ja arwoon, eli jotain muuta puuttui; mutta wihdoin edestuli se lystillinen Marakatti ja hänen kummain ilweittensä ja käytöstensä kautta sen matkaan saattoi, että hän sai muitten rinnalla edun, ja en tiedä kuinga monta ääntä eli wootumia enemmän.
Kettu, joka oli itte puolestaan wagasti asioinut ja ajatellut saadaxensa tämän kunnian, pahaxui sitä surkiasti, koska hän näki, kuinga tämä anomus päätyi wastoin hänen ajatustaan. Sillä wälillä arsinoi hän yhtä kälmit rekiä, ja kuiskutti kohta sitä nykysin uloswalittua kuningasta korwaan, että hän salaa taitais tehdä hänelle kelwoxen palwelluxen. Kaikkein armollisin Herra, sanoi hän, minä olen ylös nuuskinut yhden salatun aarnehen yhdes paikas; mutta se on jotain semmosta, kuin on omistettapa Teidän Majestetillenne, ja sentään en minä ole tahtonut rikkoa häntä wastaan. Sen jälkeen johdatti hän Marakattin ottamaan sitä samaa ylös, yhden syötin luoxe, joka oli pantu yhteen ritaan eli kuoppaan.