Marakatti eli Apinia tarttui sijhen rohkiasti, mutta samalla loukkas langeis, ja kuristi hänen jalkansa eli käpälänsä. Woi sinuas kujehellinen ja petollinen kälmi, huusi Marakatti. Woi sinuas sinä kelwotoin ja taitamatoin Kuningas! huusi Kettu: tahdotkos sinä houkka olla toisten hallitsia, ja ei sinulla ole sen werran mieltä, ettäs otat waarin räpylöistäs? (käpälöistäs).
Oppi. Korkia wirka, korkia ymmärrys. Ei kaikki kuningaaxi kelpa.
20 Satu.
Yxi Seppä ja hänen Koiransa.
Yxi Rautio, eli Seppä hawaitsi, että hänen Koiransa nukku yhtä päätä, nijnkauwan kuin isäntä seiso työsänsä ahjon edesä; mutta nijn pian kuin murkina eli puolipäiwä alotettijn oli Koira walweella (hereellä) ja tuli kans saapuille. Kerran kysy sentään Seppä Koiraltaan, mikä syy mahta olla tähän hänen elämänsä; kuinga minä sen ymmärrän ja ylös otan, sanoi hän, ettäs aina alinomaa nukut ja kuorsaat, kuin minä seison alaisimen luona; mutta kuin minä saan jotain haukataxeni, nijn sinä kohta tahdot olla kansani?
Nukkumisella on aikansa, wastais Koira, walwomisella on myös hänen aikansa; ja jokainen asia tulee hywin toimitetuxi, koska se aikanansa toimitetaan.
Oppi. Kaikilla irujamilla on heidän pää-aikomuxensa, kuin owat watsaansa täyttää ja sukuansa lisätä.
21 Satu.
Yhen Jalopeuran naimisesta.
Yxi Leijona (Jalopeura) tuli kerran ylös sytytetyxi rakkaudesta yhteen Talonpojan Tyttärehen, ja anoi hänen Isänsä suostumusta saadaxensa häntä puolisoxensa. Se wastaus, jonga Talonpoika, sen päälle annoi oli melkein törkiä (krouwi) hän ei tainnut millään muotoa sijhen suostua, että hänen tyttärensä pitäis tulla naiduxi yhden pedon ja järjettömän luondokappalen kansa. Jalopeura näytti sen yli julmat kaswot, joka saatti Talonpojan parempijn ajatuxijn, nijn että hän wihdoin suostu tähän naimiseen, kuitengin sillä ehdolla, että Jalopeuran piti ensin antaman ulos temmata hampaansa ja poikki hakata kyntensä; sillä hän sanoi, että tyttärelle se on mahdotoin että nijtä kärsiä.